Jutut ajassa

22 huhtikuuta 2021

KIRJAT - Miettinen: Suomipunk 1977-1981

Kun kustantaja ehdotti Suomipunkin puhutun historian laatimista, kieltäydyin epäröimättä. En ole nostalginen ihminen ja ihan liikaa työtä: kahden ihmisen kahden vuoden urakka.

Noilla sanoilla Kimmo Miettinen avaa jälkikirjoituksen teoksessaan Suomipunk 1977-1981 (Like, 2021). Voi päätellä, että asian hieman hauduttua vaihtui torjunta tarmoon ja yksi kirjan aihepiirin parhaiten tuntevista toimijoista kääri hihansa. Apulaissheriffi kiittää.

Käsiteltävästä ajanjaksosta on kulunut 40 vuotta ja risat. Tämä välittyy vähintään kahdella lailla.

Ensinnäkin iso joukko muusikoita ja muita alan toimijoita on jo mennyt rajan taa. Olisin kovin mielelläni nähnyt kattavan henkilögallerian jatkona esimerkiksi Jyri Honkavaaran ja Mikko Saarelan muisteluita. Se ei vain ollut enää mahdollista. Historiikki on nimeltä mainiten omistettu 18 edesmenneelle.

Toiseksi, sivuilla on tapauksia, kun kaksi henkilöä tuo samasta jutusta esille toisistaan poikkeavat versionsa. Tai joku kertoo jostain, jota toinen ei muista koskaan sattuneenkaan, jolloin lukijalle tulee tunne, jotta ensimmäinen muisti väärin tai ajoitus meni pieleen.

Tuo on toki täysin normaalia. Faktakirjallisuudenkin kohdalla on syytä pitää mielessä, etteivät kaikki faktat todellakaan ole aina totta. Suomipunk alleviivaa seikkaa johtuen valitusta rakenteesta. Se on kasattu samaan tyyliin kuin Pekka Laineen viime vuosikymmenen musiikkidokumenttisarjat televisiossa.

Aiheita käydään läpi luku kerrallaan. Oli sitten kyseessä henkilö, bändi, levy-yhtiö, lehti tai ilmiö, antaa sille aina panoksensa vaihteleva joukko aikalaisia. Useimmin puheenvuorot ovat lyhyehköjä, mutta poikkeuksiakin on. Miettinen avaa luvun tiivistelmällään ja on välillä myös haastateltavien joukossa. Ei olisi tarvittu kuin studioon tumma tausta ja kamera käymään, niin tästä olisi syntynyt samanlainen sarja kuin nuo Laineen puhuvia päitä vilisevät suurtyöt.

Toimittamansa Hilse-lehden työstämisestä Miettinen mainitsee mielenkiintoisen teknisen yksityiskohdan. Ajatus oli, ettei toimittaja toimita, vaan kasetille nauhoitetut haastattelut dokumentoitiin aviisiin sanatarkasti kopioiden. Ehkä sama metodi oli käytössä nytkin.


En itse koskaan mennyt punkkaritouhuihin mukaan, eikä genre ole tänä päivänäkään isolla joukolla edustettuna levykokoelmassani. Eppuja, Pelleä, Ratsiat ja Kollaat sekä ne tärkeimmät eri esittäjien kokoelmat omistan. Kuten monesti käy, sytytti lukeminen kipinän joillekin lisähankinnoille.

Seuraa irtopoimintoja sisällöstä, triviaa asiasta ja sen vierestä.

Kaukaa vierestä on nippelitieto, jonka mukaan Yarin isä Jouko Knuutinen soitti 50-luvulla jazzia samassa yhtyeessä kuin Susannan, Ollin ja Jannen isä Jukka Haavisto. Solistina toimi muuan 17-vuotias Ritva Piilikangas, sittemmin Oksasena tunnettu.

Aivan ydintietoutta on olla perillä sellaisista nerokkaista bändinimistä kuin Takakumin Venttiili ja Vinttikaivon Nivelet. Mainiota mainiota.

Hauska yksityiskohta on se, että nykyinen juurimusiikin vankkumaton ystävä, toimittaja, basisti ja laulaja Teppo Nättilä oli erittäin lähellä päätyä Karanteenin kitaristiksi. Lisäksi hän toimitti muutaman numeron Hurma-nimistä pienlehteä.

Kulmiani nostatti, kun opin joittenkin vanhempien muusikkojen suhtautuneen punkkareihin varsin yliolkaisesti. Jos nyt nimiä mainitaan, niin näihin kuuluivat mm. Albert Järvinen ja Pave Maijanen. Vaan niinhän se aina menee ja pitääkin mennä. Eivät kaikki tämänkään päivän vanhat pierut katsele uusien pierujen tekemisiä suuren ihastuksen vallassa. Sekin on normaalia.

Minä vanhana pieruna luin opuksen mielelläni huolimatta vähäisestä punk-taustastani. Minua ei häirinnyt lainkaan, kun pari kertaa huomasin jossain kohtaa saman pätkän, jonka olin jo jonkin aiemman teeman yhteydessä nähnyt.

Oikeastaan kuuluu melkein asiaan, ettei teosta oltu siloiteltu hiomapaperilla täysin rosottomaksi. Mahdollisia lisäpainoksia silmällä pitäen kuitenkin tarkistaisin vielä, että jokainen haastateltu löytyy äänessä olleiden listalta.

Suomipunk 1977-1981 on puolipakollinen osa vähänkään enemmän kotimaisen musiikin menneisyydestä kiinnostuneen kansalaisen kotikirjastoa.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti