19 marraskuuta 2019

KIRJAT - Antti Heikkinen: Jaakko Teppo / Suuri elämäkerta

Tony Adams, Jorma Kinnunen, Raimo Helminen, Markku Uusipaavalniemi. Edellinen vaikuttaa sattumanvaraiselta listalta urheilijoita, mitä se ei tarkkaan ottaen ole. Palataan tähän sivujuonteeseen tuonnempana. Pääroolin saa nyt Antti Heikkisen Ruikonperän Multakurkusta laatima teos Jaakko Teppo / Suuri elämäkerta - Multakurkun muistelmia (Fun Pandemia, 2016).


Julkaistessaan pari vuotta aiemmin järkälemäisen biografian Leskisen Juicesta Heikkinen nostatti riman kerralla korkealle. Sitä seurannut ihan hyvä kirja Turusen Heikistä jäi perusteetta edeltäjänsä varjoon. Saman haamun vainoamaksi joutui myös Tepon Jaakon tarina. Se on täysin turhaa, mutta minkäs alitajunnalleen voi. Sitä vaan puoliksi tiedostamattaan vertailee.

Kaikkia kolmea kohdehenkilöä yhdistää tekijän, kuin myös blogin väsääjän arvostus heitä kohtaan. Juice oli kirjoitettaessa jo poissa, muut läsnä ja toimittajakirjailijan haastateltavissa. Selittääkö etäisyys ensimmäiseen mielestäni kovemman tason? Voi olla.

Jaakko Teppo - tai Jaska, joksi Heikkinen häntä kutsuu - puhuu kirjan sivuilla paljon. Alkuun arveluttavana valintana pitämäni savon murteen käyttö Jaskan turinoissa osoittautui aika äkkiä toimivaksi ratkaisuksi. Jopa niin, että se nyt tuntuu ainoalta oikealta.

Värikkäitä jupostuksia lukiessa lähes kuulee tekstin päässään tuon tavallista taitavamman kupletistin äänellä höpötettynä. Kannen otos jyhkeänenäisestä, partaisesta savolaisukosta todennäköisesti vain vahvistaa mielikuvaa.

Minä tuota rokkenrollia kiänsin suomeks enemmännii. Do you wanna danceennii naksaatin kerralla semmoset sanat, jotta siinäpä suapi äkkipoika lähtee rinnalle.

Tuollaista tapahtui sankarin uran alkuvaiheessa, kun suosio ei ollut vielä tullut kylään. Myöhemmin maineen kasvettua meni jo melko mukavasti.

Rahhoo tuli ovista ja ikkunoista. Ei loppuna suolat kupista ja jooluna pysty pakkoomaan pukin kontin niin täyteen, jotta välilevyt vuan Korvatunturin ukolla poksahtel.

Pelkästään noiden kahden näytteen perusteella käy selväksi mihin Jaakko Tepon suurimmillaan valtavaksi kasvanut suosio viihdyttäjänä perustui. Toisilla on jutun vääntäminen verissä. Jos mahdollista, kannattaakin etsiä käsiinsä julkaistuja keikkaäänitteitä.


Ja kyllä kannattaa myös tarttua kirjaan. Jaakko Teppo on niin merkittävä osa yhdenlaista suomalaista kulttuuriperintöä, ettei häntä voi ohittaa olankohautuksella. Nykyinen standup-buumi Patros-Matteineen ja Heli Suteloineen on lenkkinä täsmälleen samassa kettingissä.

Tämä pätee, vaikka musiikin osuus uudempin taitureitten esityksissä on (tietääkseni) olematon. Teppohan levytti muitten muassa sellaisia klassikoiksi kohonneita lauluja kuin Hilma ja Onni, Kervisen kinkerit ja Pamela. Kaikkiaan häneltä tuli ulos viisi studio-LP:tä, johon vielä livet ja kokoelmat päälle.

Vaan entä sitten alkuun listatut sporttihemmot? Apulaissheriffi on ainakin heistä kertovat kirjat hyllystään poistanut tilaa viemästä. Pystyisin epäilemättä urheiluopuksenkin taas ostamaan, jos hyvää olisi tarjolla. Antti Heikkinen itäsuomalaisiin merkkihenkilöihin keskittyneenä voisi seuraavaksi tarttua jonkun sieltä päin kotoisin olevan urheilijan uraan. Semminkin nyt, kun Katja Kettu jo otti Ismo Alangon. 

Varmuudella kansaa kiinnostava Seppo Räty tulee ensiksi mieleen. Ja kun hän ehkä ei kansien väliin halua, ehdotan maailman kaikkien aikojen parasta miespesäpalloilijaa: Toni Kohonen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti