Riemastuttavaa olohuone-folkkia. Kotikutoista kolistelua ja napsuttelua. Epävireisen kuuloista kielisoitantaa.
Huimaa tarinankerrontaa. Äärijännittävä juoni. Satumainen loppu.
Tommin ensimmäinen soololevy Liimatan Pan Alley (1996) on lastattu 13 varsinaisella kappaleella ja kolmella muulla, jotka jäävät alle otsikon "Hit Single Sit Jingle", Sit-sanan ässän päällä suhua markkeeraava pikku v.
Tosiasiassa tuollaista sinkkua ei ole olemassa, ainakaan julkaistuna. Taiteilijana yksi aikamme monipuolisimmista lahjakkuuksista siinä vaan veijaroi.
Virtuaalisinkun ensimmäinen, pitkän numero 14 on Liimatalle poikkeuksellinen päästö. Hän ei tekstittänyt saati laulanut biisiä. Sen puhuu läpi Teemu Eskelinen, joka poimi sanat lennosta ehtaan rap battle -tyyliin.
Miksi tämä mainio ränkätys saa kunnian olla Apulaissheriffin Biisit-kategorian pioneerina? Koska kollegani ovat merkittävässä - etten sanoisi ratkaisevassa - roolissa pulman selvittelyssä. Ymmärrätte tämän, kun kuuntelette huolella alusta loppuun. Ajassa 2:20 tapahtuu apulaissheriffien mukaanotto ja asiat tuntuvat alkavan luistaa.
Tästä näin: Karjan vauhkoontuminen. Papukaijamerkki!
Mikä on sadun opetus? Vaikkapa se että kaikkeen tottuu, jopa karja.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #6 - Kari Peitsamo Ja Ankkuli: Sian Raato Kääntää Hitaasti Kasvonsa Valoon Päin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti