Huolimatta yksittäisten albumien vaihtelevasta laadusta Leevi And The Leavingsin tuotanto on kokonaisuudessaan järkälemäinen osa suomalaista kulttuuriperintöä. Sitä varten voisi louhia ydinjätteen loppusäilytysluolaa vastaavan kammion ja tallettaa kaikki äänitteet kaikissa formaateissa sinne säilöön. Varmuuskopiot voisi lähettää kolmena kappaleena avaruuteen.
Apulaissheriffin kriteereillä laatutasoltaan kärkikastiin sijoittuu kymmenes normipitkä Turkmenialainen Tyttöystävä (1993).
Ensilevytysten instrumentaation yksinkertaisuudesta (kitara, basso, rummut, koskettimet) oli tultu aika pitkälle. Turkmeenilla Leavingsien roolitukset menivät näin:
- Juha Karastie, kitarat + mandoliini + banjo + dobro + kosketinsoittimet
- Risto Paananen, basso + akustiset kitarat + kosketinsoittimet + taustalaulu
- Niklas Nylund, lyömäsoittimet + kitarat + kosketinsoittimet
- Gösta Sundqvist, laulu + taustalaulu + sähkökitara + puupuhaltimet + vihellys + mellotron + muut kosketinsoittimet
Eikä siinä vielä kaikki. Vierailijoita ja heidän myötään erilaisia, mukaan lukien eteläamerikkalaisittain oudolta kalskahtavia soittimia lisättiin cocktailiin pilvin pimein. Tästä huolimatta yksikään esitys ei tunnu täyteenahdetulta. Sundqvist hallitsi sovittamisen perin juurin.
Kaivelin omaksi ilokseni pikaista tietoa seuraavassa kuvassa herra Ferreiralle merkityistä vempeleistä. Charango näyttäisi olevan yhdenlainen kielisoitin, joita meille tutuimman eli kitaran lisäksi maailmasta kyllä löytyy. Kenacho on nokka-, mohoceno poikkihuilumainen puhallin. Bombosta nyt pystyi jo nimen perusteella arvaamaan, että lyömäsoitinhan se.
Pikkusisko Haijen ääntä kuullaan monilla muillakin Leavings-levyillä.
Gösta ei ujostellut kirjoittaa roisejakaan tekstinpätkiä. Joku kummallinen kyky hänellä oli tehdä se niin, etteivät sanat silti kuulosta rivoilta. No joo. Epäilemättä joku toinen saattaa ajatella toisin vaikkapa Toteemipaalun muutamista riveistä.
mä olen niin kuin toteemipaalu
taas pystyssä
sykkivänä ja kankeana
...
sinulla on sellainen kutiava kolo
että sitä pitää sieltä rapsutella
Mieletön Melinda koulupojan käsiinsä saamassa aikuisten lukemistossa, tai ehkä pikemminkin katsomistossa sisältää myös varsin persoonallisen kuvauksen naisen navanalusista. Sen pöyristysvaikutus tänä päivänä voisi olla kertaluokkaa kovempi kuin ilmestymisensä aikoihin. Itse en muista tästäkään mitään härdelliä syntyneen.
se broidin raju seksilehti
pulpettiin piiloon ehti
reksi saa seksistä raivarin
mieletön Melinda
hitto mikä hilloviiva
ilman pikkupöksyjä ja rintsikoita
Ylle lainatut pätkät edustavat vain yhtä puolta Sundqvistin ajatusmaailmassa. Tunnetuin hän taitaa enemmistölle olla alakuloisen tarttuvista mollimelodioistaan sekä elämän nurjan puolen tarinoita täyteen tungetuista teksteistään.
Turkmeenille mahtuu toki näitäkin. Lohduttominta antia edustaa Kuudentoista vuoden yhtäjaksoinen sade, joka on tilannekuvauksena jo otsikkotasolla bluesia potenssiin kolme.
kun tuulet toivat tullessaan
sadepilvet ylle maan
vesimassat valtaisat
joka paikkaan tulvivat
ja pian peittivät
kaupungit alleen
Mieleeni palaa satunnainen kahvipöytäjutustelu, jossa joku arveli Sundqvistin väsänneen murheellisimmat ja negatiivisimmatkin laulut kieli poskessa. Oltiin yhden toisen musiikin suurkuluttajan kanssa hieman eri kannalla. Terveisiä mukana olleille, jos luette ja muistatte.
Pakko tähdentää noin monen sanoitusnäytteen jälkeen, että Leevi And The Leavings oli kokonaisvaltaisesti hyvä orkesteri. Ja oli monipuolinen, kun malttaa käydä läpi koko uran myös hittikokoelmien ulkopuolelta. Diskoihin sopivaa tanssimusiikkiakin tuli tehdyksi pitkin matkaa, tälle pitkäsoitolle hieman Jamaikan malliin keinuva Miesten kesken.
Eipä tässä tällä erää muuta kuin että Turkmenialainen Tyttöystävä on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- KOTIMAISTA 2000-LUVULTA #4 - Maustetytöt: Kaikki Tiet Vievät Peltolaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti