08 heinäkuuta 2020

VÄLIMALLIN PIKKULEVYJÄ SUOMESTA #5 - Tehosekoitin: Kaukaisimmalle Rannalle

Tällaisia minipyöryköitä Tehosekoitin sorvasi muutamia. Kattauksessa yksi täysimittaisen CD:n biisi näytteenä promoamassa sitä ja höystönä joitain vain EP:ltä saatavia erikoisuuksia. Kuluvan vuosituhannen puolella ainakin kahdelle moiselle raapaistiin tulkintoja muitten aiemmin tunnetuksi tekemistä numeroista. Tämä on niistä toinen.

Vaahtosin keväämmällä Tehareitten Rock'n'Roll Monster Movie Show:sta. Sitä seuraavan albumin Rakkauden Gangsterit kanssa samoihin aikoihin saivat innokkaimmat fanit ostaakseen pikkulevyn Kaukaisimmalle Rannalle (2001).


Arska Tiainen oli sitten viime rupeaman siirtynyt kuusikielisen varresta manageriportaaseen ja Levy-Yhtiön toimitusjohtajan pallille. Näin kitaravastuu bändissä jäi yksinomaan Matti Mikkolalle. Tero, Hanski ja Otto jatkoivat rumpu-, basso- ja laulutehtävissä entiseen, tutuksi käyneeseen malliin.

Nimi- ja samalla avausraita löytyy Rakkauden Gangstereilta. Keskitempoisena yleisönlaulatusviisuna se taisi olla yhtyeen viimeiseksi uudesta matskusta koostuneeksi osoittautuneen albumin tunnetuinta antia. Sävel Matti, sanat Otto. Totta kai se on duplikaattina - uskallanko sanoa - turha tässä yhteydessä, mutta ei paha.

Varsinaista asiaa EP:llä edustaa kolme lainaa vanhoilta tekijöiltä, joista kaksi voidaan laskea kuuluvaksi aivan suomalaisen musiikin tärkeimpiin kärkinimiin. Näin ainakin Apulaissheriffin asteikolla. Tolla asteikolla, jolla pelkästään aina mittaan kaikkea näissä jutuissani.

Vanhat ovat tällä kertaa Kauko Röyhkä, Kari Peitsamo ja Turo's Hevi Gee. Tietänette kehen kahteen viittaan tärkeimmillä.


Röyhkän Kaunis Eläin (1994) sisältää bassovoittoisen rockin Mies jolla on maine. Siitä Tehosekoitin toteutti originaalille melko uskollisen version. Kitara on miksattu pinnempaan kuin Röyhkällä ja basso piilompaan.

Näkemyksessä on mielestäni rockin lisäksi enemmän rollia kuin alkuperäisessä. O.Grundströmin ääni on otollisempi (sori, en voinut vastustaa) näihin kuin alkuballadin kaltaisiin herkistelyihin. Se on rokkarin ääni.

Lähde autoiluretkelle suureen etelän kanjoniin näki päivänvalon Kari Peitsamo Ja Ankkulin debyytillä Jatsin Syvin Olemus (1977). Se oli peitsamolaisittain harvinainen groove-pala jonkinlaista soul funk rhythm and bluesia, mitä lie.

Tehosekoittimen katsanto autoiluretkeen on samaa sukua. Peitsamon vajaa kaksiminuuttinen venyy ja jalostuu neljäksi. Loppu vaikuttaa improvisaatiolta, meno äityy peräti psykedeeliseksi. Olen aavistuksen innoissani Tero Sundellin kapulatyöskentelystä. Tämähän on suorastaan kovempi veto kuin mitä Karilla kumppaneineen rapiat 20 vuotta aikaisemmin.

Kahdesta yllä kuvatusta esityksestä paistaa läpi arvostus ja kunnioitus alkuperäisiin versioihin ja niiden isiin. En osaa sanoa mikä on laita viimeisen kohdalla, kun ei Turo's Hevi Gee ole itselleni läheinen tai edes tuttu. Mä oon roku paahdettiin nauhalle ylinopeuksisena perusrokkina. Poke (?) töräyttelee riemastuttavasti sekaan saksofonilla.

Kokonaisuus ansaitsee tyydyttävä plussan ja kiitettävä miinuksen välimaastoon putoavan arvosanan. Jos ensimmäiseksi olisi pistetty joku vain tätä varten tehty, yhtä tasokas kappale, kiitettävä olisi saavutettu helpommin. Kaukaisimmalle rannalle nimittäin istuu heikohkosti muiden kolmen seuraan. Koko paketti on silti oikein kelpoinen tuote lyhyttä kuuntelutovia kaipaavalle.

Pitää muuten muistaa kuinka suuri ja suosittu Tehosekoitin noina päivinä oli ja antaa tunnustusta sille seikalle, että he kehtasivat julkaista sellaisia covereita kuin kolmikko tällä levyllä.

2 kommenttia:

  1. Spotify'ta kuuntelussaan käyttävä lukijasi pääsee taas retkeilemään, Tällä kertaa autoiluretkelle suureen etelänkanjoniin. Toisessa yhteydessä on jo tullut todetuksi, että Peitsamon "Jatsin syvin olemus" kolahti aikoinaan aika tuoreeltaan 70-luvun lopussa. Peitsamo kuten myös äsken kuuntelemani Tehosekoittimen versioinnissa laulava (Grundström?) eivät hurmaa äänen täyteläisyydellä niinkuin joku Kari Tapio teki viimeisinä vuosinaan. Mutta varsinkin Peitsamolla oli ja on ehkä edelleen asenne kohdallaan. Olihan se sitten mentävä myös pläräämän suoratoistosta lisää myös Tehosekoitinta. Ensin löytyi tietenkin "Hetken tie on kevyt", se tunnettu hitti, ja sitten lisää saman tyyppisiä vetoja. Tutustumisen arvoista 'suomiporoa' niinkuin radion poppikoulun rehtorit Liete ja Ulmanen tapaavat sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehosekoitin ehti aikanaan tehdä paljon erityyppisiä biisejä niille muutamalle levylleen. Taso vaihteli mielestäni keskinkertaisesta erinomaiseen.

      Poista