UUTUUSLEVYT - The Gin Mill Trio: Rock 'Em Blues

Atomic Blues Hits (2021) oli hyvä ensilevy The Gin Mill Triolta. Joku siinä kuitenkin jäi kaihertamaan, etten bändistä vielä sen perusteella ihan viimeisen päälle innostunut. Joitain aivan erinomaisia biisejä, mutta kokonaisuutena vain hyvä.

Rock 'Em Blues (2024) sen sijaan on kuvaannollisesti hyppyyttänyt allekirjoittanutta oikein urakalla. Hain CD:n viime sunnuntaina Goofinin kivijalasta ja niinhän tuo pyörähteli autossa neljään otteeseen ennen kuin olin puolitoista vuorokautta myöhemmin kotiutunut Pohjois-Pohjanmaalle.

Sanottakoon, että "vain hyvä" ei ole moite, vaikka se saattaa tässä vertailussa sellaiselta haiskahtaakin.

Yhtyeen musiikkia on kuvattu rockin' bluesiksi. Sen on sanottu olevan bluesia viime vuosisadan puolivälin tyyliin. Ollaan siis ajassa hieman ennen ja ehkä myös hieman jälkeen rock and rollin syntymän. Big Joe Turner, Arthur Crudup, jne.

Itse määrittelisin bändin operoivan bluesin ja rockabillyn välimaastossa. Siellä missä erilaisin painotuksin ovat liikkuneet mm. The Paladins (USA), The Kokomo Kings (SWE) ja Million Dollar Tones (FIN). Etelästä ajellessani putkahti nuppiin ajatus Howlin' Wolfin, Bo Diddleyn ja The Blue Capsin välisestä kolmiosta, jonka sisään Gin Mill Trio asettuu vallan mukavasti.

Miksi sitten koen kakkosälppärin paremmaksi?

Ensinnäkin olen kuulevani sillä siirtymän - joskin ehkä vain aavistuksenomaisena - lähemmäs rockia ja billyä. Jostain syystä se tuntuu tässä kontekstissa oikealta liikulta, jos sitä edes on tehtykään. Nämä tuppaa olemaan niitä subjektiivisesti koettavia juttuja.

Toinen, selvempi ero on mielestäni albumin soundimaailmassa. Se kuulostaa kauttaaltaan paremmalta. Ollaan tultu hämärämmistä kirkkaampiin tunnelmiin. Sama varaus tähän kuin ensimmäiseen. Todettakoon Tomi Leinon äänittäneen molemmat levyt studioillaan ja tuottaneen ne yhdessä yhtyeen kanssa.

Kolmas pointti kahden kiekon välillä liittyy biiseihin eikä oikeastaan nosta laatua (ei kyllä laskekaan), mutta on ajatuksen tasolla hieno asia. Atomic Blues Hitsillä on vain yksi oma kappale, uutukaiselle niitä on kelpuutettu viisi kahdestatoista. Hyvä niin.

Pääasiallinen syy saattaa lopulta olla niinkin yksinkertainen, että ryhmä on ajan kuluessa hioutunut tiiviimmin yhteen. Tavallisesti sellainen edistää asiaa.

Pistettäköön tärpiksi Early morning boogie, joka on alkujaan itseään Lightnin' Hopkinsia. Merkillepantavasti Gin Mill Trio versioi legendaa jo debyytillään. Lisää näytteitä on muuten luvassa 18.9. Roll FM:llä Apulaissheriffi-ohjelmassa.

Viitisen (?) vuotta kasassa ollut trio koostuu monissa juurimusiikkiorkestereissa vaikuttaneista tyypeistä:

• Petteri Karkkila, laulu + rummut
• Eero Vaajoensuu, kitara
• Mika Liikari, kontrabasso

Yhteispeli jyrää, mutta tekee mieleni nostaa silti esille Vaajoensuun herkullinen kitarointi. On erityisen maukasta soitantaa.

Tämä lätty kiilaa itsensä heittämällä kuluvan vuoden kärkikolmikkoon.

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• UUTUUSLEVYT - Mike Bell & The Belltones: Lightning Bolt
• UUTUUSLEVYT - Good Stuff: The New Era
• SINGLEKOKOELMIA #6 - Lightnin' Hopkins: Lightnin' And The Blues