Tuli mieleen sanonta vaikeasta ännännestä levystä, joten pikagoogeloin monesko se vaikea tuon kliseisen sanonnan mukaan oikein olikaan. Lopetin, kun näin jo ensimmäisellä sivulla kaksi vaihtoehtoa.
Jaa että mitenkö yllä oleva liittyy jutun aiheeseen? Ei oikeastaan mitenkään, paitsi mutkan kautta.
Slim Butlerin viides pitkä kun koostuu covereista, ja toisen paikkansapitämättömyyden mukaan sellainen tulee ajankohtaiseksi, kun omat ideat on loppu. Ideat on ehkä todennäköisemmin loppu siltä, joka moisia latteuksia päästelee. Täyttä pötyä olevan väittämän mukaan coverit kuuluisivat lähinnä keikoille, eikä niitä siten pitäisi annostella levyille pieniä määriä enempää.
Jos joku oikeasti kuvittelee väitteen pitävän kutinsa, todistaa Under The Influence (2026) ihan muuta, ollen vallan erinomainen.
Lainanoton kohteet Slim valitsi, sanoisinko, mielenkiintoisesti. Toki mukana on tuttuja nimiä vuosikymmenten takaa kuten Albert King (Don't burn down the bridge) ja Johnnie Taylor (Woman across the river), jos kohta pidän mahdollisena, että jälkimmäisen valinnan innoittajana saattoi toimia kappaleen myös versioinut Freddie King.
Lähes, vaan ei ihan yhtä lailla tunnettuja, mutta nuoremman polven blues-äijiä ovat originaaliesittäjistä Sven Zetterberg ja Gary Primich. Molemmat muuten ovat esiintyneet ja levyttäneetkin Wentus Blues Bandin kanssa.
Noitten lisäksi löytyi tulkinnan kohteiksi ainakin itselleni eksoottisempiakin tapauksia. Täysin olivat ennen Hovimestarin kiekkoa minulle tuntemattomia nimiä sellaiset kuin Vince Gill, David Grissom, Jimmy Hall ja Rockin' Jimmy Byfield. Biisit, jotka Slim heiltä nappasi ovat vuosilta 1980-2011, eli melko tuoreita.
Ja ettei menisi tylsäksi tai tavanomaiseksi, on versioitavana tavaraa muistakin genreistä kuin blues ja soul. Ei artisti toki tähänkään mennessä ole pelkästään noissa pitäytynyt, mutta onhan vaikkapa Little Feat enemmän southern rock (?) kuin blues. Sailin' shoes saa bändiltä funkahtavasti svengaavan käsittelyn. Vince Gillin South side of Dixie vedetään etelän mallisena country rockina.
Ja se bändi. The SlimCuts tuntuu olevan julkaisu julkaisulta tiukempi ja tiukempi. Näin kokoonpanon muistaakseni syksyllä -22 ja kylläpä jytkytti livenäkin suvereenisti. Nämä jannut:
- Harri Raudaskoski, kitara
- Mikko Löytty, basso
- Jartsa Karvonen, rummut + perkussiot
Itse maestro Jarmo Puhakka soittaa monenlaisia kitaroita ja hoitaa leijonanosan lauluosuuksista. Kuten olen ennenkin todennut, oli häneltä aikanaan hyvä veto siirtyä itse mikrofonin taakse sen sijaan, että käyttäisi studiossa muita solisteja. Lavalla lauluvastuuta saivat kokemallani keikalla myös Löytty ja Raudaskoski.
Vaan nytpä pääsenkin hieman perumaan kirjoituksiani. Nimittäin, kolmella Under The Influencen kappaleella kuullaan loistavaa Gilbert Kuppusamia, joka pistää nippuun kaikki aiemmilla Butler-CD:illä vierailleet laulajat. Johan olisi huippua nähdä Slim ja SlimCutit kiertämässä hänen kanssaan.
Muita käypäläisiä ovat kosketinsoitintaiteilija Harri Taittonen kolmella ja kitaristi Elias Ruokonen yhdellä raidalla. Kaiken kukkuraksi pikkuista vaille kaiken tauhkan studioillaan äänittänyt Tomi Leino tuuttaa parin kappaleen huuliharput.
Mahtava albumi ja mitkä soundit!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Slim Butler: Bone Deep
- UUTUUSLEVYT - Hauki Blues Revue: No Looking Back
- UUTUUSLEVYT - The Kokomo Kings: Turbomouth
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti