Kokomo on Miami-heimoon kuuluneen intiaanin mukaan nimetty pikkukaupunki Indianan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Asukasluvultaan se oleilee hieman Rovaniemeä pienempänä ja selkeästi Porvoota suurempana. Siinä missä Rovaniemen asukastiheys on noin 9 henkeä per neliökilometri, on se Kokomossa yli 600.
En tiedä onko mainittu amerikkalaiskaupunki toiminut innoittajana yhtyeen nimelle. Kehitinkin taannoin sen rinnalle teorian, jonka mukaan kyseessä voisi olla kunnianosoitus useammallekin blues-kitaristille. Ajattelen Kokomo Arnoldia ja ainakin neljää Kingiä.
Käsittelyssä The Kokomo Kingsin Turbomouth (2025).
Samaa herkkua on aiemmin saatu pureskella jo neljän lätyn verran, alkaen vuodesta 2013. Tähän hätään en saa mieleeni ainuttakaan toista yhtyettä tai artistia, jonka viittä (5) ensimmäistä pitkäsoittoa pitäisin yhtä tasalaatuisen loistavana. Aivan hillitön viiden suora. Täyskäsi!
Kunkut porhaltavat itse viitoittamaansa tietä tunnistettavan rockabilly bluesinsa parissa. Ei mitään uutta auringon alla, ja se on pelkästään hienoa. Pysyvyys on nykykulttuurissamme aivan liian aliarvostettua, enkä tarkoita vain kulttuurin (lue: taiteitten) saralla. Uskallan toivoa, että ns. kehittyneitten länsimaitten ulkopuolella se on yhä arvossaan, mutta tuo on vain arvaus.
Ensikuulemalla ennätin jo ajatella muutaman biisin ska-biitin olevan näille uutta, mutta sekin ujutettiin yhden kappaleen voimin kattaukseen jo edellisellä levyllä. Turbomouthilla lajia edustaa mm. hieno, popahtava Something in her eyes.
Kokoonpanoon on sitten viime kerran tehty yksi muutos. Uutena kitaristina pelaa tanskalaisen Ronni Busack Boysen korvannut Jonas Holmberg. Onko kvartetti nyt sitten kokonaan ruotsalainen? Oli tai ei, on Kokomo Kings Björn Borgin ja Saab 99:n lisäksi parasta mitä länsinaapurista on elinaikanani tullut. Abbasta tai muista euroviisuista ja -humpista en niin perusta.
Pohjia työstävät edelleen rumpali Daniel Winerö sekä lauluntekijä-basisti ynnä ymmärtääkseni pääkuningas Magnus Lanshammar. Vokalistina ja kitaristina toimii ensilevyä, osin toistakin vaille aina niitä rooleja vetänyt Martin Abrahamsson.
Kalastusteema näemmä toistuu Lanshammarin lauluissa vuodesta ja levystä toiseen. Hän on käsitellyt aihetta niin paljon, että bändiltä tuli taannoin ulos kokoelma Gone Fishing With The Kokomo Kings (2023). Tällä kertaa siimojen ja koukkujen maailmaan johdattaa Fishing in the deep waters.
Voi toki olla, että kalastuksen takana lymyää jokin piilomerkitys. Ainakin tapa, jolla sanoitukset on kirjoitettu antaa mahdollisuuden moiseen tulkintaan. Veikkaan tylsästi kalojen tarkoittavan naisia.
Kiekon ainoaksi vierailijaksi on kanteen merkitty Waldemar Skoglund, joka soittaa rytmikitaraa päätösraidalla Afternoon tea. Mahtaako hän vastata biisin AC/DC-henkisestä riffistä? Kukaties.
Hehkutin kuukausi takaperin AT's Roots & Ramblin'n uutuutta toistaiseksi vuoden albumina. Tiesin jo niin tehdessäni tämän haastajaksi. Sattumoisin tilasin molemmat yhtä aikaa Goofin' Recordsilta. Siinä paketissa oli laatu tapissa.
Sweden: 12 points. La Suède: 12 points.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - The Kokomo Kings: Too Good To Stay Away From
- UUTUUSLEVYT - AT's Roots & Ramblin': Teased Up!
- LEVYT - Matchbox: Matchbox
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti