Paukaistaan parit muistot tähän kärkeen.
Minuun iski 90-luvun kotimaisesta musiikkitarjonnasta merkittävämmin viisi nimeä, kun ajatellaan tuolla vuosikymmenellä aikuisiän levytysuransa aloittaneita tapauksia. Kuutisen vuotta sitten, kun blogi oli nuori, arvelin jokaiselta löytyvän parikolme LEVYT-sarjaan kelpaavaa albumia. Marraskuusta -19 marraskuuhun -20 jokainen noista oli päässyt sarjaan vähintään kerran.
Ennen tätä päivää tilanne näkyy olleen sellainen, että olen käsitellyt Absoluuttiselta Nollapisteeltä kolme aivan mahtavaa, Kingston Wallilta, Jonna Tervomaalta ja Don Huonoilta kaksi. Tehosekoittimelta vain yhden.
Tilanne vaatii korjausliikkeen.
Takana oli työnantajan järjestämä reipashenkinen viikonloppureissu Rukalla. Tuolloin ei hiihto kiinnostanut pätkääkään ja matkan laskettelukin meni niin, että vääntäydyin mäen päälle vain kerran. Kokemattomuuttamme muuten huomasimme kaverin kanssa jo hivenen matkaa noustuamme kahden hengen tuolihissin varustukseen kuuluvan, alasvedettävän turvakaaren. Onneksi edes silloin.
Reippailu siis rajoittui pöljästi sisätiloissa suoritettaviin aktiviteetteihin. Kylpylässä käytiin, golf-simulaattoria kokeiltiin (olipa vaikeaa entiselle pesäpallistille edes osua paikallaan olevaan palloon) ja sitten sitä tavallista.
Olo ei onnikassa ollut vallan virkistynyt, pikemminkin hutera ja apea. Vaan sitten tuli tunnelmankohotusta. Kuten niin usein, musiikki hoiti homman. Tuli kaksi biisiä melko nuorilta, lupaavilta bändeiltä.
Yhtyeistä toinen oli Apulanta ja kappale perävalotakuulla Mato. Mahtavasti potki poikien energinen pauhaus.
Toinen bändi oli Tehosekoitin, ja se se vasta potkikin. Yhtä kovalla varmuudella en tohdi nimetä esitystä, joka Radiomafiasta (?) bussin kaiuttimien kautta korviini jysähti. Pienimmän kertoimen saisi vedonlyöntiyhtiöiltä nyt C'mon baby yeah. Itse asiassa voidaan sopia, että se oli juuri tuo ralli.
Oli tai ei, siitä jäi jälki, joka ei ole umpeutunut vieläkään. Jonkin, aika lyhyen ajan sisään tuli hankittua molempien kuulemieni kokoonpanojen kyseiset kappaleet sisältävät CD:t. Apulantaa en sitten koskaan enempää kerännytkään ja tuon ainokaisenkin olen pistänyt ajat sitten kiertoon. Tehosekoitin jäi.
Albumi, joka ansaitsee Apulaissheriffin hehkutuksen on Köyhät Syntiset (1997).
Mikähän siinä on, kun pitkäsoittojen pituusvaihteluista huolimatta niin moni on koostettu 12 numerosta? Se pätee tähänkin. Kaikkiin ei sen sijaan päde se, että nuo 12 ovat alusta loppuun kuunneltavaa vielä liki 30 vuotta ensi kerran jälkeen.
Joka ainoa alkaa tänäänkin soida päässä jostain kohtaa, kun vain biisin nimen näkee. Tehosekoitin tallensi uransa tuossa vaiheessa nauhalle tavaraa, joka tarttui kiinni saman tien ja kuitenkin ilmeisen pysyvästi. Vaikka paljon onkin levyjä käsieni ja korvieni läpi kulkenut, ei kovin moni ole pystynyt samaan.
Köyhät Syntiset on varmaan helppo heittää lokeroon "kevyttä nuorisomusaa". Ihan sama, vaikka näin olisi. Sovitaan sitten niin, jotta meikäläinen on kliseisen setämiesboomeriuden ohessa myös nuorisolainen. Eiköhän meistä jokainen ole vaikka ja mitä. Niin myös Tehosekoitin.
Vakavasti ottaen, lätty on minusta jotensakin seitkytlukuinen, jos sen tyyliä on pakko yrittää johonkin aikakauteen sijoittaa. Myönnän tämänkaltaisen toiminnan typeryyden. Aivan mah..., no jutun lopusta selviää taas millainen levy ja sillä sipuli.
En lainkaan halua tarkemmin ruotia yhtään ainutta esitystä, joten linkitän vain tähän vielä vedonlyöntitoimistojen kakkosehdokin muinaisen linja-automatkani ilahduttajaksi: Laiska laiska.
Tuo aika milleniumin kahta puolen oli sellaista, että äänitteitä julkaistiin paljolti pelkästään CD-formaatissa. Kasettikaisat kyllä saivat tästäkin omansa viiveettä, mutta vinyyliveikot joutuivat odottelemaan muutaman vuoden. Itse olin semipakotettuna siirtynyt laseraikaan vuosikymmenen puolivälissä, joten ei ongelmaa.
Tehosekoitin vm. -97 oli:
- Otto Grundström, laulu
- Ari Tiainen, kitarat + taustalaulu
- Hannu Kilkki, basso + taustalaulu
- Matti Mikkonen, rummut + taustalaulu
Joukon jatkeena kävi studiossa jousi- ja kosketinsoittajia sekä taustalaulajia.
Aivan mahtava!
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti