Ettäkö järjestyksellä ei muka ole väliä? Folk Singer (1964) osoittaa ainakin minulle, että on.
Discogsin perusteella albumista tehtiin alun alkaen kaksi erilaista versiota. 60-luvun UK-painoksilla alkuperäisen US-vinyylin puoliskot kiepautettiin nurin. Näin A:stä tuli B ja B:stä A. Hallussani oleva BGO Recordsin 2in1-CD noudattelee varhaista UK-biisijärjestystä.
Se ei toimi.
Levyllä laulavan ja kepittävän Muddy Watersin taustoja hoitelee kolmihenkinen ryhmä. Rummuissa on Bo Diddleyn bändissä kannuksensa ansainnut Clifton James, bassossa Willie Dixon ja Buddy Guy toisessa kitarassa. James ja Guy olivat kahteen meritoituneempaan toveriin verrattuna iältään seuraavaa sukupolvea.
Kitaristit vetävät yhdeksästä kappaleesta kolme kaksistaan, yksi on pääesiintyjän soolo. Alkuperäisen jenkkipainoksen A-puoli oli seuraavanlainen:
- My home is in the delta (kaikki)
- Long distance (kaikki)
- My captain (Muddy & Buddy)
- Good morning school girl (kaikki)
- You gonna need my help (kaikki)
B-puoli rakentui tällä tapaa:
- Cold weather blues (Muddy & Buddy)
- Big leg woman (Muddy & Buddy)
- Country boy (kaikki)
- Feel like going home (Muddy)
Toimii vallan mainiosti. Vähemmistä raaka-aineista kokatut ruokalajit istuvat ongelmitta kokonaisuuteen tullessaan noin vastaan pitkin matkaa, loppupainotteisesti. Kaikkein pienimuotoisin esitys on itseoikeutetusti sijoitettu LP:n hännille. En usko, että järjestys ihan sattumalta muodostui tuollaiseksi.
Kun levyä kuuntelee 60-luvun UK-menulla, joutuu aloittamaan mielestäni sen heikoimmalla annoksella. Keulilla soi kaksi rytmiryhmätöntä ja siten kovin vähäeleistä laulua. Kohdallani tunnelma hieman latistuu ennen kuin on vielä päässyt edes kohoamaan. Tätä harmittelin miltei joka kerta kiekon pariin palatessani, kunnes hoksasin mistä on kyse.
Sanottakoon, ettei albumilla oikeasti heikkoja raitoja ole. Kyse on hienosäädöstä ja todistaa siis allekirjoittaneelle, että järjestyksellä on väliä.
Materiaali on puoliksi Watersin jo aiemmin levyttämää.
Country boy päätyi jo 40-luvun alussa Alan Lomaxin äänittämänä kongressin kirjaston kokoelmiin sekä Muddyn ensisingleksi. Kyseessä olivat miehen ensimmäiset nauhoitukset tämän asuessa vielä etelässä. Toinen näkemys aiheesta ilmestyi vuonna 1952.
I feel like going home löytyy vuoden 1948 sinkun I can't be satisfied takasivulta. You're gonna need my help julkaistiin alkujaan 1950, klassikko Long distance call 1951.
Vaikka nostan -64 tulkintoihin vertaillessani kaikkien yllä mainittujen vanhemmat versiot paremmiksi, on Folk Singer silti mahtava LP. Totuus on se, että herran kovimmat tuotokset syntyivät 40- ja 50-luvuilla, jolloin hän tehtaili pelkästään singlejä. Tästä johtuen yksikään hänen pitkäsoittonsa ei yllä alkuaikojen kokoelmien tasolle. Timantti kullan voittaa.
Folk Singer tehtiin Chess Recordsin toiveesta akustisena ja nimettiin kuten nimettiin. Syynä tähän oli nousussa ollut folk-buumi. Koitettiin kenties hieman koijata kuluttajaa ja myydä mustan miehen bluesia valkoisen musiikin vanavedessä.
Toisaalta tämä kannatti. Syntyi hienovaraista, pullistelematonta ja puhdasta musiikkia. Maksaa hyvinkin vaivan esimerkiksi kiinnittää huomiota Jamesin kapulatoimintaan. Hän ei iske iskemisen halusta, vaan säästelee tikkuja ja kalvoja. Vain olennaiset lyönnit ja hyvä tuli.
Solistin ääni on sitä mitä tämän tyypin kohdalla tuppasi olemaan. Vakuuttavaa ja koskettavaa. Syvältä kumpuavaa tunteiden tulkintaa. Ukko oli ehdottomasti eräs kaikkien aikojen laulajista.
Omistamani CD:n toisesta puolikkaasta kirjoittelin jo aiemmin, kun käsittelin teemaa artisti versioi artistia. Blues-legendan kohteena oli yksi tämän oppi-isistä ja auttajista Big Bill Broonzy.
Muddy Watersin toinen studioalbumi on paketti, jonka suosittelen nauttimaan kiireettömässä mielentilassa ja äänentoistoltaan pätevissä olosuhteissa. Aloitukseksi tulee tietenkin kaivaa My home is in the delta. Onpa vaan siinä(kin) hienoa yhteissoittoa.
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- YKSI TOISTA VERSIOIMASSA #7 - Muddy Waters: Sings "Big Bill"
- LEVYT - Muddy Waters: Live (At Mister Kelly's)
- SINGLEKOKOELMIA #7 - Howlin' Wolf: Howlin' Wolf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti