Aijan ja Esan keskustelu, 2021, keksitty:
- Hei, meidän bändihän täyttää tasakymppejä ens vuonna. Mites juhlistetaan? 40 vuotta kuitenkin jo.
- Joku spessukiertue varmaan. Vai tehtäiskö levy?
- Niin joo. Levy vois olla kiva. Ku vaan ois biisejä. Ei vaan, nyt mä tiedän. Vedetään vanhoja uusiksi. Uudet sovitukset ja sillai.
- Vanhoja uusiksi... Hmm. En oikein tiedä.
- Kyllä se vois toimia. Annetaan palaa vaan. Mooses kannuihin.
- Okei, näinhän me tehdään. Ja onhan niitä biisejäkin ku tekee. Eiköhän äänitetä vielä erikseen uusikin?
- Mitä? Että kaks samana vuonna.
- Joo joo.
- Okei.
Jotta vanhoja uusiksi sitten ensin. Kuulosti etukäteen samaan aikaan kiintoisalta ja epäilyttävältä. Itse asiassa paljon enemmän kiintoisalta tämän ryhmän kyseessä ollessa. Mutta pieni epäilyksen jyvänen kaihersi silti takaraivossa: tuo voi mennä pieleenkin.
Ei todellakaan mennyt. Tämä on kolmella sanalla sanottuna vuoden levy toistaiseksi.
Buzzing! 40th Anniversary Album (2022) on rakennettu yhdeksästä uusversiosta ja yhdestä uudesta kappaleesta. Se piti lähteä noutamaan paikallisesta kivijalasta välittömästi saapumisilmoituksen saavuttua. Joka kantilta katsottuna äärettömän tyylikkäät kannet houkuttivat syöttämään CD:n soittimeen heti autolle päästyäni.
Epäilykset alkoivat haihtua aika pian. Tiukemmin soittavaa orkesteria on vaikea kuvitella. Aijan laulu kulkee ehkä paremmin kuin koskaan.
Kun päästiin numeroon 4 Alien blues, oli selviö, että joutuisin hieman koukkaamaan välttääkseni matkan loppumisen kesken kaiken. Anteeksi ylimääräiset muutamat kilometrit, en suosittele.
On surkuhupaisaa, että juuri kyseinen laulu oli mukana ajamassa minua kasvattamaan päästöjä, ja vain keskeytymättömän kuuntelun vuoksi. Teksti kun kertoo ulkoavaruuden olennosta, joka kehottaa meitä muutokseen ihmislajin säilymisen turvaamiseksi.
No joo, mutta musiikkiin. Alien blues, kuten moni muukin nousee uuteen lentoon vuoden -22 tulkintana. Erityisen herkullinen kohta sillä kuullaan ajassa 3:18, kun rumpali Mooses Kuloniemi saa kesken rivin tykittää muutaman tahdin verran patteristollaan. Kylmät väreet ovelasta sovitusjiposta.
Jos Aija Puurtisesta ja Esa Kuloniemestä onkin jo aikoja sitten hitsautunut saumaton musayksikkö, voi viimeistään nyt hyvällä syyllä hehkuttaa heidän poikansa istuvan tukevasti jakkarallaan, trion kolmantena jäsenenä.
Hänen rumputyönsä on uhittelematonta ja svengaavaa. Iskuissa on ideaa ja mikä tärkeintä, hän malttaa olla tarvittaessa lyömättä. Allekirjoittaneen kropassa musiikin groove syntyy aika usein niillä pienillä tempuilla, kun jätetään väliin. Ei tehdä sitä mitä kaikki muut ja siten miten muka pitäisi. Tauko on monesti voimaa. Mooseksen toiminnassa on juuri tällaista viehätystä, kenties jazz-taustan takia.
Palaan kokemuksissani ajassa 14 vuotta ja 9 päivää taakse päin. 4.7.2008 oli Oulun Rotuaarilla tapahtuma, jonka yhtenä esiintyjänä rappasi Tuomari Nurmio Ja Hunajaluut (Aija & Esa & Jaska Lukkarinen). Huomasin lavan sivulla nuoren pojan seuraamassa keikkaa. Kun vanhemmat setin jälkeen poistuivat lavalta, liittyi poika heidän seuraansa.
Sillloin en arvannut, mitä tuleman pitäisi. On muuten mielenkiintoista, että ensimmäinen perhelevy tehtiin nimellä Honey B. Family ja tänään koko porukka toimii erään legendaarisimman kotimaisen roots-yhtyeen nimen puitteissa.
Se jos mikä on hienoa!
Huhtikuussa arvelin, että peitotakseen Soulavariksen täytyy kovimman kotimaisen uuden tittelin ansaitakseen tehdä aikamoinen teos.
Se on nyt tehty.
Syksymmällä on luvattu julkaista vielä täysin uutta T-Bonesia. Kamalan yllättynyt en olisi, jos lisäksi Aija Puurtinen & Brooklynin Satu tai Dr. Helander & Third Ward aktivoituisi piakkoin ääniterintamalla. Asiat tuntuvat luistavan.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- MERTA EDEMPÄNÄ STUDIOSSA #6 - Honey B And The T-Bones: On The Loose
- UUTUUSLEVYT - Dr. Helander & Third Ward: Traffic Jam On the Back Street
- UUTUUSLEVYT - Aija Puurtinen & Brooklynin Satu: Lännen Maata
Honey B & T-Bones kiittää ja kumartaa!!
VastaaPoista