Minisarjan ensimmäinen kömpelö aasinsillan ylitys Jonna Tervomaasta Kinksiin tehdään miehiä hyväksikäyttäen. Edellisellä on Likainen mies, jälkimmäisellä Plastic man ja Well respected man.
The Singles Collection (1997) on käsittämättömän hyvä albumi.
Se kattaa pienin poikkeuksin Kinksin Britanniassa ilmestyneet A-puolet aina vuoteen 1970 saakka. Pois on jätetty lähinnä 60-luvun lopun sinkkuja. Toisaalta mukana on yksi B-puoli (Where have all the good times gone), yksi EP-siivu, joka sekin julkaistiin singlenä Amerikassa (Well respected man) ja yksi vain UK:n ulkopuolella B-puoleksi päätynyt laulu (David Watts).
Tarkastelun perusteella kyseessä on siis sataprosenttisesti minisarjaan kuuluva tapaus, joka on ilahduttavasti järjestelty kronologisesti. Juuri Kinksin tuotannon nauttiminen aikajärjestyksessä on erityisen hedelmällistä.
Miellyttävä kuulosessio alkaa rock and roll coverilla (Long tall Sally). Mennään läpi rosoisen hard rock -vaiheen (All day and all of the night). Vietetään kotvanen beat-tunnelmissa (Everybody's gonna be happy). Edetään melodisen, rikkaan popin maailmaan (Waterloo sunset, Victoria). Jne.
Ray Daviesien sävellyskynä oli terävintä laatua mitä 60-luvulla tai ylipäätään koskaan on käytetty. Yllä mainitut ovat (tietenkin avausta lukuunottamatta) vain esimerkkejä teoksista, joita sillä kirjoitettiin. Yhtä hyvin olisin voinut listata levyn koko sisälmysluettelon ilman, että taso laskisi tippaakaan.
Muistan hankkineeni tämän parikymmentä vuotta sitten Oulun Kärppien innoittamana. Pelien taukomusiikkivalikoimaan - tuohon muutaman sekunnin pätkiä hyödyntävään katkojen täyttäjään - kuului mm. You really got me ja All day and all of the night, yleensä vain räväkän kitarariffin verran.
Niin pihalla olin, että luulin silloin noitten olevan The Whon repertuaarista. Eivät ole, joten päädyin The Singles Collectionin omistajaksi. Vieläpä omituisen 2CD:n, jonka bonuksena tuli kokoelma The Songs Of Ray Davies - Waterloo Sunset.
Kinksin diskografiassa on kosolti monimutkaisuutta, kun katsotaan materiaalin sijoittelua isoille, keskikokoisille ja pienille levyille ja huomioidaan maakohtaiset versiot. Jos omistat kaikki UK-LP:t 1964-70, sinulla on 11/25 setistä hallussa. Loputkin 14 sinulta löytyy, mikäli olet sijoittanut Sanctuaryn vuoden 1998 CD-painoksiin kuten allekirjoittanut.
Jos lähtee vielä haalimaan kaikki mono- ja stereoversiot, uppoaa luultavasti hyvin syvälle suohon. Siihen en ole lähtenyt.
Koska en kelpuuta kokoelmia aivan mahtavien listalle, jää tämäkin siltä pois. Laadusta asia ei jäisi kiinni, sillä kiekolle voi huoletta antaa arvosanan 5+/5.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- SINGLEKOKOELMIA - Tulossa...
- SINGLEKOKOELMIA #1 - Jonna Tervomaa: Lemmikit 1998-2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti