Jutut ajassa

04 elokuuta 2021

MERTA EDEMPÄNÄ STUDIOSSA #6 - Honey B And The T-Bones: On The Loose

Minisarjan edellisen jakson (Popeda BBC:llä) jälkeen kolkuteltiin saarivaltakunnan pääkaupungista junalla kanaalin rannikolle ja ali mantereelle. Erinäisten vaihtojen avulla päästiin kiskoja pitkin seuraavaan kohteeseen Bremeniin. Ikkunoista katseltiin englantilaisia, tunnelimaisia, ranskalaisia, belgialaisia ja saksalaisia maisemia.

Honey B And The T-Bones oli 1980-luvun jälkipuoliskolla saanut jalansijaa Norjassa ja soittanut siellä tahtiin pari kiertuetta per vuosi. Vuosikymmenen vaihteen lähestyessä homma alkoi turskahtaa ja päätettiin jatkaa eteen päin. Tuli Tanskaa, tuli Saksaa.

Kerran Kööpenhaminassa, konsertin tauolla paukahti takahuoneeseen muuan Herr Schmidt ja ehdotti voivansa alkaa myydä yhtyettä ohjelmatoimistonsa piikkiin. Jatkoi vielä, että onhan meillä tuo levy-yhtiökin, jos vaikka...

Joulukuussa -89 Aija Puurtinen, Esa Kuloniemi ja toiseksi viimeistä kertaa myös rumpali Ismo Puurtinen viettivät pari viikkoa Sundance-yhtiön omilla studioilla Bremenissä. Työn hedelmä On The Loose (1990) ilmestyi keväällä.


Tosiaankin, Ismo oli vielä vahvuudessa.

Honey B And The T-Bones on aina ollut, jaa. Miten tämä pitäisi kirjoittaa? B on joskus pisteellä, joskus ilman. And on And tai &, T-Bones The-artikkelilla tai ei. Onpa nähty myös muoto HBTB. No, kunhan tunnistaa.

Joka tapauksessa se on aina ollut kitarakaksikon Puurtinen & Kuloniemi bändi. Rumpaleita on tullut ja mennyt, väliin tiuhaankin tahtiin. Alussa kuitenkin Aijan velipoika miehitti rumpupallia yli kymmenen vuoden ja kuuden albumin ajan. Joitain pikkukiekkoja ja silmitön määrä keikkoja siihen päälle. Voisi jopa väittää, että trion yhteissoitto pelitti tuolla kokemuksella kohtuullisen hyvin.

Vähän vähättelin. Kuunnelkaa vaikka Jelly roll. Hyväntuulista svengipoppista, jossa kaikki vetävät samasta narusta, ja samaan suuntaan.

Bluesin ja rockabillyn tahdittamasta perinnemeiningistä oli otettu askelia pois päin jo kolmannella levyllä Queen Bee Against Dr. Oddball (1987), jolla on muutamia mainioita pop-raitoja. On The Loose on vielä selkeämpi hyppäys vapaamman ilmaisun pariin.

Shadowman kävisi Banglesin biisistä, jollei sitä olisi vetaistu hieman ronskimmalla otteella kuin tuolla 80-luvun valopilkkuihin laskemallani orkesterilla oli tapana. Mighty vision voisi puolestaan kuulua Midnight Oilin ohjelmistoon. Pakko suojata selustaa tässä kohtaa tunnustamalla, etten tunne kumpaakaan verrokkia tunnetuimpia hittejään enempää.

Muusta sisällöstä voisi lyhyin kommentein heittää seuraavia perin amatöörimäisiä ja subjektiivisia luonnehdintoja. Tosikot voivat tässä kohtaa hypätä muutaman rivin eteen päin.

Poison train - juureva autotallirämistely, jotain billyä alkuaikain Melrosen tapaan, hauska.

Chili - lyhyt kitarainstrumentaali, lainailee Led Zeppelinin In my time of dyingia tietäen tai tietämättään.

Poor boy - hilipatipippaa hillipillitiluttelu.

Laika - liukuisan rautalankainen ja urkuisa psykeinstru.

The poodle - sutjakkaasti rollaavaa räkärodeomatskua, kaikukitarainen.

Trick or treat - agenttitoimintaelokuvaintro, edellisen räväkkä sukulainen ilman vokaaleita ja konsonantteja.

Dirty boogie - suffelipluus, luukuttamassa Esa "SRV" Kuloniemi. Tästä lämäistiin lätyn loppuun myös Köpiksessä narutettu liveversio.

Hold the wind - intiaanirytmejä Havaijilta.

Yhtyeen viides pitkäsoitto on kaikkiaan aika monivivahteinen paketti, joka avautui allekirjoittaneelle kunnolla vasta nyt, kun sitä tavallista intensiivisemmin kuuntelin. Ei tämä silti nouse likikään heidän parhaimpiensa tasolle. Mielipide.

Tätä seurannut Shake Your Shimmy (1992) tehtiin osin Tanskassa. Lisäksi tuorein Time Was (2016) nauhoitettiin puoliksi USAn Memphisissä, kuten aiemmin tuli todettua, kun sarjassa siellä päin pyörittiin.


Siinäpä ne olivat, kuusi juttua teemalla Merta edempänä studiossa. On aika palata arkeen ja hankkiutua Itämeren yli kotoiseen Finlandiaan.

Paitsi, että tämähän ei jääkään tähän. Joku kiikuttaa vielä viime hetken tikettejä Amsterdamin kautta New Yorkiin ja patistelee mitä joutuisimmin hyppäämään lentokentälle vievän limusiinin kyytiin. Mitä kummaa tämä oikein tarkoittaa?

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:



3 kommenttia:

  1. Kiinnitti huomiota tällä kertaa blogitekstissäsi hauska osio, jossa poimit albumilta biisejä "lyhyiksi luonnehdinnoiksi". Näissä haistelet ja makustelet kuin viiniasiantuntija värikkäin sanankääntein. Kuuntelinhan toki sitten suoratoistosta levyn. Rymistelyjen sijaan parhaiten korvakäytävässä soljui Laika, "liukuisan rautalankainen ja urkuisa psykeinstru" :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laika on Ilkalle sopiva, kun on vielä yhtä kirjainta vaille anagrammi.

      Poista