me tultiin tänne
teidänkin mestaan
rokettia rappaamaan
ja matkalla se jo
päätettiin että
tästä tulee mahtavaa
Nuo Da dan rivit määrittelevät varsin tyhjentävästi missä nyt mennään.
Apulaissheriffin musiikillinen herääminen ei tapahtunut, eikä voinutkaan tapahtua silmänräpäyksessä. Yhden vuosiluvun voi silti jälkikäteen ajatellen korottaa tärkeimmäksi tässä mielessä. Härmässä oli tuolloin, 40 kesää sitten voimissaan uuden aallon rock.
Tuona maagisena vuonna ilmestyi sellaisia suomenkielisiä mestariteoksia kuin Täältä Tullaan Venäjä, Akun Tehdas, Maailmanpyörä Palaa, Viidestoista Yö (Tauko III), Moottoritie On Kuuma sekä nyt retosteltava Popedan Raswaa Koneeseen! (1980).
Eipä noista mikään tuoreeltaan liiemmin hetkauttanut, koska sisäinen antennini oli viritetty 50-luvun rock and rollin ja rockabillyn vastaanottamiseen. Muistan kyllä miten tätä yhden naapurin pojan luona kuunneltiin eikä se ihan paskalta tuntunut. Salaa saatoin vähän tykätäkin.
80-luvun puolivälissä, kasettikaudella omistin yhden bändin alkuperäisen ja joku toinen taisi olla äänitettynä. Vielä hieman myöhemmin levarin ostettuani Raswaa Koneeseen! oli suht' aikaisia hankintoja ja jäi lopulta ainoaksi omistamakseni yhtyeen albumiksi vinyylikaudellani. Syynä nuo muinaiset kuuntelusessiot naapurissa.
Tänään, koronavuonna 2020 arvostan Popedan kakkoslevyn sen kaikkien aikojen top kolmeen. CD-lootassa 15 ehdokasta, mistä valita.
Tekijäkaartista voi vetää muutaman huomion.
Pate Mustajärvi on ainut alusta asti ja edelleen mukana oleva jäsen. AC/DC selvisi AC/DC:nä Bon Scottin kuoleman jälkeenkin. Popeda ilman Patea olisi jotain muuta, kenties Wartburg. Pate on Popedalle yhtä välttämätön kuin Malcolm Young AC/DC:lle. Tästä voi johtaa, ettei AC/DC:tä enää ole olemassakaan, jos pieni sivuloikka aiheesta sallitaan.
Kitaristi Arvo Mikkonen vastasi yksin tai kimpassa Lehtisen ja/tai Puukan kanssa kaikista sävellyksistä. Sanoitukset jakautuivat kahdelle suhteessa Mustajärvi 8, Mikkonen 4. Niin tärkeä ukko liian aikaisin oikosääristen riveihin siirtynyt Arwo oli orkesterille.
Ympärillä häärineestä sakista moni teki samoihin aikoihin samoja juttuja muillekin. Mika Sundqvist äänitteli studiollaan. Pantse Syrjä väänteli nappuloita tuottajana. Juho Juntunen sommitteli kannet. Epe ja Poko Records julkaisivat.
Epe Helenius on jossain yhteydessä sanonut Popedan olevan - nyt luotan aika vahvasti muistipaikkojeni sisälmyksiin - sekoitus Rolling Stonesia, Lynyrd Skynyrdiä, Black Sabbathia ja Koskenkorvaa. Hyväksyn luonnehdinnan noin vuoteen 1984 tai -85 asti, mutta ehkä lisäisin tämän lätyn osalta sekaan aavistuksenomaisen hyppysellisen Ramonesia.
Suoran, iloisen rokin veivaamisen irtonaisuudessa yhtye oli parhaimmillaan jo näin alkuvaiheessa taivaltaan. Jälkeen päin koetut kohokohdat on ansaittu muilla meriiteillä, joista mahdollisesti jotain joskus vielä naputtelen.
Apulaissheriffillä ei koneen rasvauksesta ole enää muuta kerrottavaa kuin, että Mikko se meni isän toiveesta Palkkasoturiksi Nuubiaan.
Raswaa Koneeseen! on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- VÄLIPALAT - Tuottaja Pantse Syrjä
- UUTUUSLEVYT - Pate Mustajärvi: Teillä Oli Nimet, Ja Kerran Te Kuljitte Täällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti