UUTUUSLEVYT - Pate Mustajärvi: Teillä Oli Nimet, Ja Kerran Te Kuljitte Täällä

Väite: Pate nyt on tuommoinen keskinkertainen iskelmälaulaja, joka viime vuosituhannella teki hyvääkin musaa ja rokkasi Popedassa jonnekin 80-luvun puoliväliin asti? Juu, onhan tuossa hiven perää. Viimeaikaisten levytysten seurauksena ei hurraa-huutoja ole tarvinnut taajaan kajautella. Hieman on ollut sanoisinko tasaisen tylsähköä.

Toinen väite: Kyllä Pate laulaa osaa, mutta ylitulkitsee kaikenlaisilla rivin loppunousuilla ja karjahduksilla? Vailla totuuden siementä ei ole tämäkään. Kyllä on Apulaissheriffi useaan otteeseen ihmetellyt miksi niin komealla ja omaperäisellä äänellä varustettuna pitää sortua moisiin. Ääni kun itsessään kantaisi vaikka mihin ja paikkaa ykkösväitteen ongelmaa.

Fakta: Pauli Antero Mustajärvi julkaisi muutama päivä sitten kahdennentoista albuminsa Teillä Oli Nimet, Ja Kerran Te Kuljitte Täällä (2019).

Tällä kertaa ei ollut montaa kymmentä ulkopuolisten tekemään biisiä, joista sisältö valittaisiin. Nyt kaikki kappaleet ovat Ari Kankaanpään säveltämiä ja yhtä vaille Paten tekstittämiä. Erään haastattelun mukaan olisi tehty pitkästä aikaa sellaista materiaalia, jonka takana voi seistä nikottelematta ja joka kuulostaa Pate Mustajärveltä.

Tuo edellisessä lauseessa kerrottu nyt voisi olla kenen tahansa artistin minkä tahansa julkaisun yhteydessä lausumaa liirumlaarumia. Jätin sen kuitenkin tuonne faktaksi, koska levyn muutamaan kertaan kuunteltuani uskon asian.

Nimittäin, nyt on oikeasti tarjolla sen verran hyvää, että vastaavaa löytääkseen pitää mennä taakse päin aina vuoden 1988 Lago Neroon saakka. Kyseessä voi jopa olla herran paras soolokiekko kautta aikain.

Parin ensimmäisen kappaleen aikana alkaa vaikuttaa siltä, että alun väite 1 pitää sittenkin jälleen kutinsa. Vähän yskii kone. Onneksi kolmonen Hermanni kääntää suunnan ja siitä lähtien kaikki on kuten pitääkin olla. Ylitulkintaa havaitaan kiitettävän vähän ja kun (jos) sitä kuulee, se istuukin lauluun oivallisesti. Yli-etuliitteen voi siis suosiolla jättää pois.

Mustajärven aiemmilla sooloilla on ollut nollasta viiteen hänen omaa tekstiään per levy. Syystä tai toisesta mies tosiaankin äityi nyt sanoittamaan lähes kaiken mitä lauloi. Apulaissheriffi kiittää.

Luulen useankin haastattelun jatkossa paljastavan kuinka omakohtaista sanomaa lauluissa on ja kuinka paljon. Itse en lähde arvailemaan, sillä niin mainiolta vaikuttaa kauttaaltaan, oli miten oli. Tällä saralla helmeksi kohoaa sumeilemattoman tunteellinen päätösnumero Veljeni Anton, jonka tarinaan paneutuminen kyllä liikuttaa kovapintaisintakin jäärää. Niin, se yksi sanoitus tuli tytär Jenniltä.

Antonin lisäksi parhautta edustavat tässä vaiheessa ainakin Käärmeensyöjä Koivunen, Risto sekä Petteri, isä ja minä. Kokonaisuutena levy yllättää iloisimmalla mahdollisella tavalla. En olisi uskonut Pate Mustajärveltä näin vahvaa näyttöä kuulevani. Sijoitussuositukseni on vankka "osta".

Bändissä on mukana niin monessa muussakin mukana ollut Pekka Gröhn.