Micke Bjorklof & Blue Stripin Outtakes (2024) sisältää yhtyeen viimeiseltä viideltä studiolevyltä ylitse jäänyttä materiaalia. Kokoelmalla kuultavan musiikin äänitysten aikaikkuna ulottuu toissa vuodesta vuoteen 2002 saakka.
Björklöfin mukaan biisit tehtiin valmiiksi, mutta jäivät eri syistä aikanaan julkaisematta. Joskushan tällaiset myöhemmin maailmalle pukattavat ylijäämänumerot voivat olla vähemmän hiottuja ja tuotettuja kuin levyille päässeet, tai jopa biiseinä tekijöittensä mielestä "huonompia".
Mutta Outtakes on oiva paketti ja maistuu itse asiassa bändin edellistä albumia paremmin. Jo kesällä saatu ensinäyte On vacation lupasi hyvää. Ensimmäisen pyörittelyn perusteella se kiekon keulilla ja kaikki puolivälin jälkeinen osuivat varsin tarkasti makuhermooni.
Otin asiakseni vertailla yhdeksikköä teoksiin, joilta kappaleet jätettiin ulos.
Colors Of Jealousy (2023). Yllätyin ja toisaalta en yllättynyt, miten tuo viimeisin osoittautui vuosituhannen vähiten itseäni riemastuttavaksi, vaan ei toki heikoksi Blue Strip -levyksi. Runnin' shoes tuotannoltaan linjan mukaisena olisi sillä ehkä keskitasoa parempi raita.
Ain't Bad Yet (2015). En muistanutkaan kuinka kova tämä on. Mainittu On vacation olisi herkullisesti renkuttavassa juurevuudessaan sopinut mainiosti mukaan. Sen sijaan Way to go on lupaavasta alkukitaroinnistaan huolimatta minusta juuri sellainen raita, jonka julkaisu oli syytäkin säästää myöhempään.
After The Flood (2013). Enkä muistanut kuinka kova tämäkin on. Heal you olisi ollut heikoimmasta päästä kattausta ja oli mielestäni oikein jättää se pois. Dontcha know taas passaisi mihin tahansa kuin mustikat vaniljajogurttiin, eli täydellisesti. Numerolla 5 se käynnistää Outtakesin loistavan loppurypistyksen.
Whole 'Nutha Thang (2007). Tämä alkujaan Bluelight Recordsin kautta tullut ihan ok albumi ilmestyi 2021 yllättäen uudestaan saksalaisen Ruf Recordsin toimesta. Bedtime bomber rullaavana menopalana olisi nostanut tasoa. Minulle menee aina jakeluun, kun sekoitetaan funkysti potkivaa soppaa näin toimivalla tavalla.
Three Times Seven Is... (2002). Kuten parin uudemman kohdalla, en muistanut miten kova... Lienee aika ottaa joku kolmesta tarkempaan käsittelyyn.
Vanhimmat rallit sijoittuvat CD:n loppuun. Silver moon on aivan mahtavaa (siitä nauhoitettiin täysin toisenlainen, hitaampi versio Whole 'Nutha Thangille), Keep in mind oikein hyvää ja miltei instrumentaali Spooky ride erinomaista "ylijäämää". Ja kyllähän nämä, kuten kaikki muutkin kuulostavat valmiiksi asti tehdyiltä. Että sikäli Micken lausunto piti minkä lupasi.
Kannattiko tuupata markkinoille?
Totta ihmeessä kannatti. Pistettäessä viivalle viiden viimeisimmän studiopitkän kanssa se asettuu tämän hetken tuntumani mukaan sijalle 4. Ylipäätään tervehdin vastaavia julkaisuja aina ilolla.
Loppukevennyksenä tunnustan toisen pilkunviilaustaipumustani kuvaavan jutun. Yhden kerroin Jake Nymanin kirjan repostelun yhteydessä.
Yritän käyttää Björklöfin sukunimessä ö-kirjaimia, kun kirjoitan henkilöstä. Levyjen kohdalla pyrin valitsemaan joko o:n tai ö:n sen mukaan miten nimi on kulloinkin kansiin painettu. Näköjään pisteet tiputettiin öitten päältä ennen After The Floodia.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Micke Bjorklof & Blue Strip: Colors Of Jealousy
- UUTUUSLEVYT - Wentus Blues Band: From The Barrell
- KIRJAT - Jake Nyman: Monen vuoden jälkeen - Radiomiehen muistelmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti