Tuomari Nurmion edellinen pitkäsoitto, Knucklebone Oscarin kanssa tehty Believe It Or Not (2022) samoili afroamerikkalaisen musiikkiperinteen parissa. Uusin, kera FOLXin nauhoitettu Rajaseudun Laki (2023) taas toimii valkoisen amerikkalaisen musan ehdoin.
Myönnän yleistäväni yllä ja tekeväni sen tahallani. Maailma ei useimmissa asioissa ole mustavalkoinen, ei myöskään näiden kahden kiekon tyylilajien suhteen.
Väitän silti esittämäni pitävän isossa kuvassa paikkansa huolimatta siitä, että Believe It Or Notin cover-kattaus sisältää muun seassa mm. Paul Ankan biisin. Ja huolimatta siitä, että Rajaseudun Lailla kuultava akustinen folk ei välttämättä ole pelkästään valkoista alkuperää. Ja varmasti huolimatta muutamasta muustakin asiasta, joita en edes osaa listata.
Tarkoitukseni oli niukalla kahden tuoreimman albumin otannalla karrikoiden alleviivata Nurmion monipuolisuutta. Eikä tuossa tosiaankaan vielä kaikki. Mietitäänpä vaikka noita edeltävää tapausta Maailman Onnellisin Kansa (2021). Kotimaisten muusikoitten joukossa Tuomari sijoittuu kärkijoukkoihin, jos mittarina pitää vaikutteiden ja toteutusten kirjavuutta.
Lähellä keulaa mies on myös laskettaessa oman materiaalin kierrätysprosenttia. En käy laskemaan, mutta paljon hän on vuosien saatossa pukenut itse tekemäänsä uusiin vaatteisiin. Tällä kertaa 13/14 sisällöstä.
Nyt painotus on lievästi 90-luvun biiseissä. Itse asiassa ei niin lievästikään, koska 6/14 tulee sieltä. Osuutta voi pitää suurena, kun Nurmion levytysaktiivisuus kattaa täydet neljä vuosikymmentä ja molemmista päistä vähän seuraavia.
Vanhojen uudelleenlevyttämisen arvo todistuu parhaiten itselleni perin vieraaksi jääneen albumin Luuta Ja Nahkaa (1997) kolmella onnistuneella uustulkinnalla. Olisin melko hämmästynyt, jos joku vielä alkuperäiset ja uudet versiot perätysten kuunneltuaan väittäisi, ettei tavalla esittää ole merkitystä ja pitäisi sisältöä (säv. & san.) selvästi muotoa (sov. & tulkinta) tärkeämpänä.
Toki mukana on myös lauluja, joitten kohdalla uudet eivät yllä originaalien tasolle. Esimerkiksi klassikon Kurja matkamies maan 70-luvun single- ja LP-versiot lyövät FOLX-vedon mennen tullen.
Ainoan uuden kappaleen Linnunluinen laulaa Ninni Poijärvi. Liisa Eskola osallistuu levyn taustalaulantaan. Hän ja Hande akustisissa, Olli Haavisto muissa kitaroissa ja vastaavissa (dobro, weissenborn, mandoliini), Lasse Sirkko läskibassossa sekä Poijärvi viuluissa hoitelevat taustat kuntoon.
Jälki on hyvää, itse asiassa vielä sitäkin parempaa. Parhaimmillaan se on erinomaista, kuten raidalla 13 naulaa.
Uutuuden miellyttäessä kannattaa tutustua (ellei jo ole näin tehnyt) pariin samanhenkiseen 10-luvun tuotokseen. Nämä ovat Tales Of Judge Bone (2015) ja Ihmemaassa (2016). Ensin mainitulla Nurmio häärää Hoedownin kanssa, mukana Haavisto ja Poijärvi. Jälkimmäinen on hänen ja Eskolan duettoa.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Tuomari Nurmio (Alias Judge Bone) & Knucklebone Oscar: Believe It Or Not
- UUTUUSLEVYT - Tuomari Nurmio: Maailman Onnellisin Kansa
- UUTUUSLEVYT - Rolling Rust: Mind Your Head
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti