Jäikö joku pois? Monella eri nimellä ja kokoonpanolla on soppaa hämmennetty. Lisäksi löytyy vielä yhteistyökeitoksia Agentsin, Aku Ankkulin, Retkibanaanin, Riston sekä Freud Marx Engels & Jungin kanssa. Ainakin näitten.
Kaikki alkoi Ankkulin kera esikoisella Jatsin Syvin Olemus (1977). 43 vuotta myöhemmin saatiin KP & Rankkurien Jatsin Uusin Olemus (2020).
Vanhakantaisena musan metsästäjä-keräilijänä sitä odottaisi saavansa pahviin tai muoviin pakatun litteän ja kiiltävän pyöryläisen hyllyyn. Vaan eipä tullut tällä kertaa. Jos on uskominen - miksipä ei olisi - levy-yhtiö Rocket Recordsin ja artistin itsensä sanaan, ei ole tulossakaan. Kari Peitsamon uutuuden kohdalla meidän on tyytyminen pelkkään digitaaliseen julkaisuun. Voi voi näitä aikoja!
Ainekset albumilla ovat noin 95-prosenttisesti niitä samoja mihin keittiömestarin bändilevyillä on totuttu Revivalista lähtien. Komponenttien keskinäiset suhteet voivat olla hieman muuttuneet, samoin kuin maustaminen. Loppupeleissä keittiöstä kannetaan salin puolelle tuttua ja turvallista peruspizzaa. Hyvää on ja ravitsevaa.
Edellisestä, Devil's Milk -nimellä tarjoillusta ateriasta oli ehättänyt kulua Peitsamon keskimääräiseen julkaisutahtiin nähden massiiviset pari vuotta. Jos se oli Opera (kinkku, tonnikala), on Jatsin Uusin Olemus Special Opera (+salami). Juusto tuntuisi olevan aavistuksen keveämpää lajia, mutta toisaalta oreganoa on ripoteltu anteliaammin. Kooltaan (23 minuuttia) annos ei aja ähkyyn.
Kirjoitin Kari Peitsamo Road Hogsin Rautahepo-jutussa vaikutteista Creedence Clearwater Revivalin toiselta LP:ltä Bayou Country (1969). Samainen yhteys on havaittavissa uusimman Suokäärmeellä. Kitara soundaa kovin fogertymäisesti. Soolo hipoo Born on the bayoun vastaavaa. Ilman polkupyörääkin niin sanotun levyn niin sanotussa kansikuvassa tuoksuu Cosmo's Factory (1970).
Rautahepoon yhdistää myös sieltä tuttu Pieni kahvio Lahdessa, jonka pääkokki on nähnyt uuden reseptin arvoiseksi.
Aterian maittavin makkarasiivu on monimielinen Poliitikko. Suorastaan pornahtavan (?) 70-lukuisen basson hallitsema lyhyt makupala on hilpeine kitaroineen ja peripeitsamolaisine lyriikoineen lätyn parasta ja myös erilaisinta antia. Ylipäätään materiaalin miksauksessa on basso nostettu kiitettävän ylös. Tämä saa suu virneessä muistelemaan kokemaani Karin soolokeikkaa, jonka aikana mies tavan takaa yllytti lavamiksaajaa lisäämään basson sijasta terpleä.
Sitä en tiedä, kasattiinko Rankkurit vain tätä yhtä sessiota silmällä pitäen. Keikkaa nyt ei ainakaan pukkaa ihan lähiaikoina. Paitsi että voisivat nuo jotain keittiökonserttia järkätä ja virtauttaa sen nollina ja ykkösinä kaikelle kansalle.
Moi. Olen basistina tuolla levyllä. Kiitos kehuistasi. Sain vapaat kädet noiden bassojen kanssa ja tähtäsin mojovimpaan mahdolliseen Hoodoseen. Olen pitkän linjan vuosien 77-06 Karin albumien fani, ja 10v hengaillu Karin kanssa aina silloin tällöin, viimme kesänä ehdotin että laitetaan kokoonpano pystyyn. Sitten laitoimme tämän levyn materiaalin kasaan Joulu-Tammikuussa, mutta päätimme loppujen lopuksi kuitenkin että jääköön tämä vain studiobändiksi. Syynä tähän oli nykyisen keikka-skenen kapeus ja se että ehkä vain Paavo Saloa lukuunottamatta Kari pystyy livenä tekemään paljon enemmän yksin kuin kokoonpanon kanssa (olen nähnyt skootterin 2008 kaksi kertaa) .Tuo mainitsemasi Poliitikko -kappale oli varmaa 2,5 minuuttia pitkä mutta pelkistettin sitten tuohon muotoon. Itse albumin bändi-osuuden taltiointiin kesti 3,5 tuntia. Tämän bändin ominais-saundi valitettavasti hieman katosi tuotannossa, mutta ei se mitään
VastaaPoistaEi tämä ehkä vielä pelasta Rock N Rollia, mutta vielä tulee uusi Skootteri! Keep on Rockin!
T.Pekka
Kiitos Pekka mielenkiintoisista tiedoista. Infoa Rankkureista en ollutkaan mistään löytänyt. Kuka oli rummuissa?
PoistaVille Verkkonen.
VastaaPoistaApulaissheriffi kiittää.
PoistaOnko viimeisen biisin nimessä liikkuvan vai kiitävän? Jälkimmäinen esiintyi Karin twiitissä.
VastaaPoistaViimeisen biisin nimi näkyy olevan "Nopeasti liikkuvan temppelin suntio". Näin Spotifyssä ja YouTubessa.
Poista