Hevosen selkäranka on iankaiken muodostunut rumpali Ralph Molinasta ja basisti Billy Talbotista. Kakkoskitaraa soitti tällä kertaa muista ympyröistä aikaisempaa Young-yhteistyökokemusta omaava Nils Lofgren.
Ensimmäinen muistikuvani Niilosta liittyy Kentin osavaltionyliopiston ampumisiin. Tapauksesta näytettiin Suomen televisiossa 1980-luvun alussa joku dokumentti tai elokuva. Kohta sen jälkeen radiossa soitettiin kuulteni Crosby, Stills, Nash & Youngin Ohio. En ole ihan varma soiko laulu myös tuossa TV-filmissä, mielestäni kyllä. Joka tapauksessa jäljen nämä kaksi yhdessä jättivät.
Kului roppakaupalla aikaa, kunnes suurin piirtein 1996 kiikutin kotiin Harvestin CD:nä. Seuraavan noin kymmenen vuoden aikana kokoelma karttui vain muutamilla harkituilla hankinnoilla. Vasta päättymäisillään olevalla kymppiluvulla haksahdin isosti.
Viimeinen niitti oli ilmiömäinen Hartwall-areenan konsertti kesällä 2016. Se pitää toistaiseksi hallussaan vaikuttavimman kokemani musiikkielämyksen titteliä. Coloradosta tuli hyllyyni Neil Young numero 69, mikä on viisi vähemmän kuin ukon ikä tänään.
Kappaleen She showed me love lopussa toistetaan laulun nimi 73 kertaa. Luku perustuu pariin netin lyrikkaserverin kertomaan. Yritin kyllä kuunnellessa laskeakin, vaan eihän siitä mitään tullut. Samalla lailla vääjäämättä sekosin laskuissa kuin 25 metrin allasta eestaas uidessa. Yhtä kaikki, äijä oli biisiä nauhoittaessaan 73.
Ensimmäinen muistikuvani Niilosta liittyy Kentin osavaltionyliopiston ampumisiin. Tapauksesta näytettiin Suomen televisiossa 1980-luvun alussa joku dokumentti tai elokuva. Kohta sen jälkeen radiossa soitettiin kuulteni Crosby, Stills, Nash & Youngin Ohio. En ole ihan varma soiko laulu myös tuossa TV-filmissä, mielestäni kyllä. Joka tapauksessa jäljen nämä kaksi yhdessä jättivät.
Kului roppakaupalla aikaa, kunnes suurin piirtein 1996 kiikutin kotiin Harvestin CD:nä. Seuraavan noin kymmenen vuoden aikana kokoelma karttui vain muutamilla harkituilla hankinnoilla. Vasta päättymäisillään olevalla kymppiluvulla haksahdin isosti.
Viimeinen niitti oli ilmiömäinen Hartwall-areenan konsertti kesällä 2016. Se pitää toistaiseksi hallussaan vaikuttavimman kokemani musiikkielämyksen titteliä. Coloradosta tuli hyllyyni Neil Young numero 69, mikä on viisi vähemmän kuin ukon ikä tänään.
Kappaleen She showed me love lopussa toistetaan laulun nimi 73 kertaa. Luku perustuu pariin netin lyrikkaserverin kertomaan. Yritin kyllä kuunnellessa laskeakin, vaan eihän siitä mitään tullut. Samalla lailla vääjäämättä sekosin laskuissa kuin 25 metrin allasta eestaas uidessa. Yhtä kaikki, äijä oli biisiä nauhoittaessaan 73.
Tekstissä surraan ihmisen luonnolle aiheuttamaa tuhoa ja mother nature mainitaan useaan otteeseen. Ilmeinen johtopäätös saattaisi olla, että luontoäiti on sanoittajalle rakkauttaan suonut niin ja niin monen vuoden ajan. Ja nyt ollaan hiukka huolissaan.
Sama tematiikka toistuu levyllä muutenkin. Green is blue harmittelee, ettei asialle tehty ajoissa mitään. Shut it down ehdottaa, josko sammutettaisiin valot kokonansa.
Sama tematiikka toistuu levyllä muutenkin. Green is blue harmittelee, ettei asialle tehty ajoissa mitään. Shut it down ehdottaa, josko sammutettaisiin valot kokonansa.
Sävy ei ole julistavinta Youngia. Pikemminkin paasaus vaikuttaa turhautuneelta, mutta ei silti kirvestä lopullisesti kaivoon heittäneeltä.
Muutakin sanomaa toki löytyy. Rainbow of colors ei ymmärtääkseni nimestään huolimatta saarnaa yksistään sateenkaarisakin, vaan yleisemmin kaikenlaisen USAn nykyhallinnon väheksymän koti- ja ulkomaisen porukan puolesta. Tietenkin rakkauslaulujakin on mukana.
Myönnän itselleni musiikin miltei poikkeuksetta menevän sanoman edelle. Siltä kannalta katsoen Colorado ei tuo tarinaan mitään merkittävästi uutta. Ensituntumalta olin joissain biiseissä todistavinani ajoittaista väsähtäneisyyttä, mitä en sitten levyyn paremmin perehdyttyäni enää rekisteröikään. Mukaan on ympätty sekä rauhallisempaa että rehevin kitaroin rokkaavaa aineistoa.
Numerologialtaan yllä pureksittu She showed me love on ainut pitkä hämybiisi. Mainitut toistot aletaan reilun seitsemän minuutin jälkeen, kun säkeistöt ja kertosäkeet on saatu alta pois ja lähes yhtä pitkä loppujammailu saa alkaa. Kokonaispituutta kertyy 13:36.
Kyllä minä vaan tästäkin tykkään. Kuten vastoin monien kriitikoiden mielipidettä myös muusta 2010-luvun Neil Youngista. Kuunnelkaa uusimmalta esimerkkinä Milky way, verkkaisesti etenevä, korkealta veisattu raukeilu. Niin on tunnistettavaa kitarasooloja myöten.
Lopuksi, artistin pitkän uran aikana on moni kaveri poistunut tästä maailmasta. Tuoreimpana suru-uutisena pitkäaikaisen managerin lähtö kesäkuussa.
Myönnän itselleni musiikin miltei poikkeuksetta menevän sanoman edelle. Siltä kannalta katsoen Colorado ei tuo tarinaan mitään merkittävästi uutta. Ensituntumalta olin joissain biiseissä todistavinani ajoittaista väsähtäneisyyttä, mitä en sitten levyyn paremmin perehdyttyäni enää rekisteröikään. Mukaan on ympätty sekä rauhallisempaa että rehevin kitaroin rokkaavaa aineistoa.
Numerologialtaan yllä pureksittu She showed me love on ainut pitkä hämybiisi. Mainitut toistot aletaan reilun seitsemän minuutin jälkeen, kun säkeistöt ja kertosäkeet on saatu alta pois ja lähes yhtä pitkä loppujammailu saa alkaa. Kokonaispituutta kertyy 13:36.
Kyllä minä vaan tästäkin tykkään. Kuten vastoin monien kriitikoiden mielipidettä myös muusta 2010-luvun Neil Youngista. Kuunnelkaa uusimmalta esimerkkinä Milky way, verkkaisesti etenevä, korkealta veisattu raukeilu. Niin on tunnistettavaa kitarasooloja myöten.
Lopuksi, artistin pitkän uran aikana on moni kaveri poistunut tästä maailmasta. Tuoreimpana suru-uutisena pitkäaikaisen managerin lähtö kesäkuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti