Jutut ajassa

27 heinäkuuta 2025

UUTUUSLEVYT - Micke & Lefty Featuring Chef: Live On Air

Lauantai 28.1.2023. Ylläs Jazz Blues. Pub Selvä Pyy, Äkäslompolo, Kolari. Micke & Lefty Featuring Chef esiintyvät vallan vimmatusti. Aivan mahtava keikka.

Oltiin onnekkaita, kun opittiin edellisenä iltana kantapään kautta, että liput melko maltillisesti porukkaa vetävään pubiin pitää kylän perinteisten pippaloitten aikaan ostaa etukäteen. Muistaakseni Emilia Sisco jäi näkemättä, nämä ei.

Soiton tauottua ostan suoraan lavalta trion minulta tuolloin puuttuneen levyn Let The Fire Lead (2020). Ensisavut siitä tulee otettua seuraavan päivän kotimatkalla autossa, jossain Tornion pohjoispuolella.

Perjantai 27.6.2025. Kalottjazz & Blues. City Park, Haaparanta. Micke Björklöf & Blue Strip esiintyy illalla. Olen palaamassa kotiin viiden päivän kierrokselta Lapista ja kuunnellut kaikki mukaan kahmimani CD:t. Monipäiväinen tapahtuma tarjoaisi paljonkin koettavaa (Emilia Sisco muuten täälläkin), mutta olen nyt vain läpikulkumatkalla.

Bändi tulee soundcheckiin ja saavun paikalle juuri ennen heitä. Olen saanut sovittua tärskyt ostaakseni Mickeltä pienen kokoonpanon tuoreen 2CD:n, jonka pistän soimaan Tornion eteläpuolella. Tupla ehtii Ouluun ajellessa pyörähtää läpi.

Viime vuoden puolella alkanutta erityisen hyvien kotimaisten keikkatallenteiden sarjaa jatkaa Live On Air (2025).


Tosiaan, suomalaisen juurimusiikin ystävät ovat saaneet viime aikoina nauttia erinomaisista konserttiäänitteistä. Parhaasta päästä niitä tuli ennen tätä lätty ensin Wentus Blues Bandilta ja sitten Jo' Buddy & Down Home King III:lta. Aika jäätävä kolmen suora, jos minulta kysytään.

Kun koitan usemmasta kuin yhdestä syystä liehuttaa musahommissa roots-lippua, niin on paikallaan kysyä mitä se juurimusiikki on. Mitä on roots? En aio parempaa vastausta antaa kuin että kuunnelkaa näitten kolmen miehen tuotoksia. Nämä osaavat olla monipuolisesti amerikkalaisen juurevia.

Micke rummuissa ynnä muissa kolistimissa, huuliharpussa ja paikoin kitarassakin, Ville "Lefty" Leppänen kitaroissa ja yhdesti huuliharpussa sekä Miikka "Chef" Kivimäki bassossa muodostavat paitsi teknisesti kyvykkään myös taiteellisesti tasokkaan ryhmän. Mielestäni.

Ja kuten Lefty sen yleisölle toteaa: "We all sing."

Albumi on puoliksi ihmisten edessä esitettyä ja puoliksi studioliveä. Ykköskiekko nauhoitettiin studio-olosuhteissa Kauhavalla, kakkonen BluesBaltica-festareilla Eutinissa, Saksassa. Samoilta kekkereiltä muuten on peräisin Björklöfin ison yhtyeen Blue Stripin live muutaman vuoden takaa.

Levyn voi sanoa olevan Euroopan/Saksan kiertelyn hedelmiä. Aloite nimittäin tuli Deutschlandfunk Radiolta korona-aikana. He ehdottivat käyttöönsä äänitystä, joka tehtäisiin kotioloissa. Näin tehtiin toukokuussa -20 ja tulos lähetettiin radion kautta saksalaisten kuultavaksi.

Sama asema oli kalustoineen paikalla vuoden -23 BluesBalticassa, nauhoitti keikan ja pisti senkin ulos On Stage -ohjelmassaan. Live On Air sisältää koosteen siitä.

Nyt molemmat aiemmin vain Deutschlandfunkin kuulijoita ilahduttaneet tapaukset ovat kaikkien saatavilla, samassa paketissa. Henkilökohtaisena mielipiteenäni Kauhava-sessiot tuottivat parasta levyille pistettyä MLFC:tä.

En muista jääneeni yhteenkään poppoon studiorieskaan akuutisti koukkuun, vaikka kaikki hyviä ovatkin. Studiolive sen sijaan jaksaa pitää otteessaan joka kerta. Ehkä siinä on noihin muihin nähden tiettyä viimeistelemättömyyttä ja rentoutta, joka lähes aina vetoaa minuun sileäksi hiottua tuotetta enemmän.

Liveosuus taas on, no se on vallan mainio. Se ei tietenkään tavoita tunnetta, jonka paikan päällä kokee, mutta näinhän se melkein aina menee.

Tarkemmin sisällöstä voisi todeta sen verran, että ykköslätkän biisit ovat kaikki studioalbumeilta tuttuja, painottuen kahteen viimeiseen. Vastaavasti kakkosella on seassa myös covereita, joita bändi ei ole vetänyt muutoin kuin keikoillaan. Kaksi kappaletta löytyy paketista kaksin kappalein, siis kerran molemmilta CD:iltä.

Liven päättävä Do the right thing taitaa toimia aina setin päättäjänä. Ylläksellä ainakin, ja sielläkin lietsoivat Eutinin tapaan juhlakansan taputtamaan tahtia, mitä ilolla muistelen.

Loppukuva olkoon jo siksikin Selvästä Pyystä:


-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti