Niin jotta, kun olet tehnyt jämäkkäsanomaista, poliittisestikin tiedostavaa taidetta, niin sillä linjalla pitäisi sitten pysyä maailman tappiin. Menet julkaisemaan kepeämmän teoksen, ja turskaa tulee. Pitäisi olla vakavamielinen, kun on kerran sellaiseksi ryhtynyt, tai ainakin joittenkin tahojen mielestä moiseksi profiloitunut.
Lyhyt kirjallisuus- ja nettikatsaus nyt touhotuksen kohteena olevan LP:n saamaan vastaanottoon paljasti Marleyn saaneen tuta ylläkuvatun kaltaista arvostelua sen tiimoilta.
Tunnustus #1: en ole tutustunut Bobin lyriikoihin käytännössä juuri lainkaan. Näin ollen en pysty ottamaan lujasti kantaa, onko Kaya (1978) siinä mielessä kovin erilainen edeltäjiinsä nähden. Tietämykseni Marleyn aktivismista perustuu pääasiassa luettuun, ja vain pieneltä osin kuultuun.
Tunnustus #2: en ole perehtynyt reggae-musiikkiin käytännössä juuri lainkaan. Bobin tuotantoa omistan melko kattavasti ja joitain erittäin harvoja muita.
Näillä eväillä mennään.
80-luvun puolivälin hujakoilla hankin kokoelman Legend - The Best Of Bob Marley & The Wailers (1984). Päähäni ei ole jäänyt vähäisintäkään muistijälkeä, löytyikö se pikkupitäjän ruokakaupan kasettiräkistä vai pitikö turvautua tilaukseen ja postiennakkoon. Kummin vaan, pidän sitä tänäkin päivänä eräänä kaikkein parhaista tuntemistani kokoelmalevyistä.
Kasettipainokseni koostui 16 kappaleesta, joista kolme tuli Kayalta ja peräti viisi edelliseltä LP:ltä Exodus (1977). Kaiken lisäksi noiden kahden albumin materiaali nauhoitettiin samoissa sessioissa, jotka päättyivät liki vuosi ennen jälkimmäisen julkaisua, huhtikuussa -77. Valinnoissa siis näkyy vahva painotus lyhyeen ajanjaksoon.
Äkkinäinen voisi pitää Kayaa sekundatuotteena, jolle läimittiin oikean levyn rippeitä, kun markkinoille piti menekin tyydyttämiseksi saada jotain kassavirtaa tuottavaa. Voi olla, että kyse oli tuosta, en tiedä. Onneksi voin kuunnella musiikin musiikkina ja vähät välittää.
Välityönomaisuuteen viittaa vielä sellainenkin yksityiskohta, että kolme laulua kymmenestä on uudelleennauhoitettuja vanhoja. Kaya, Sun is shining ja Satisfy my soul (alkujaan nimellä Don't rock my boat) soivat jo albumilla Soul Revolution Part II (1971).
Millainen paketti tämä kevytsanomainen, välityömäinen ylijäämäkooste sitten on? Viimeiset sanat aiheesta löytyvät tuttuun tapaan jutun lopusta. Tässä kohtaa kuvailen sitä laatusanoilla aurinkoinen, svengaava, positiivinen, rytmisesti hallittu (Wailersilla oli tapana olla), karismaattisesti laulettu (niinpä).
Takerrun hieman aurinkoisuuteen. Teksteihin nimittäin sisältyy myös aimo annos yhden sortin pilvisyyttä. Kaya on jamaikalainen slangitermi marijuanalle. Lätyn ensimmäiset raidat Easy skanking ja Kaya kertovat oikeastaan vain pilven poltosta. Jo tämä saattoi olla kova pala tiukkaa asiatykitystä odottaneille kriitikoille.
Apulaissheriffi ei lähde ottamaan kantaa Bobin puolesta tai häntä vastaan. Laulaa mitä laulaa. Todettakoon, että en kannata kyseisen aineen laillistamista, jos kohta sitä monet tämän päivän Suomessa haluaisivatkin.
70-luvun alun biisien uudet versiot osuvat numeroille 2, 4 ja 5, Legendin tuttuja ovat numerot 1, 3 ja 5. Niinpä vinyylisittäin ajatellen kiekon ykkössivu on iskostunut syvemmälle päähän kuin sen kakkosketju, ja on vailla heikkouksia erinomainen viisikko.
B-puolelta muita korkeammalle nousee Running away, jonka sovituksessa loistaa ydinryhmän ulkopuolinen torvisektio. Sen muodostavat saksofonisti Vin Gordon sekä trumpetistit Glen Da Costa ja David Madden.
Laiska päätöskappale Time will tell kuulostaa aidosti ylijäämältä. Pidän Black Crowesin vuoden -92 tulkintaakin parempana.
Wailers-miehitys levyllä on seuraava:
- Carlton Barrett, rummut + muut lyömäsoittimet
- Aston Barrett, basso + lyömäsoittimet
- Tyrone Downie, koskettimet + lyömäsoittimet
- Alvin Patterson, lyömäsoittimet
- Julian Marvin, kitara
Taustakuorona toimii tuttuun tapaan mainio trio I-Threes eli Rita Marley, Marcia Griffiths ja Judy Mowatt. Mestari itse hoitelee vokaalien ohella kakkoskitaran sekä lyömäsoittimia.
Aivan mahtava!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Pedro's Heavy Gentlemen: Reggae
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti