71-vuotias boogie-veteraani terhentyi jälleen soolojulkaisemaan. Koska ikä täyttyi vasta joulukuussa, voi aika riskittä otaksua nauhoitusten ainakin osittain tapahtuneen jo seitsemänkymppisenä. Tai mistä minä tiedän kuinka pitkään tätä on taikinoitu.
Odotukseni Billy F Gibbonsin uutukaisen suhteen vaihtelivat toiveikkaan ja lievästi pelokkaan välillä. Joka tapauksessa ilmassa väreili kiinnostuneisuus, kuinkas muuten.
ZZ Top nikkaroi 70-luvulla lähes pelkästään ja myöhemminkin harvakseltaan huipputavaraa. Gibbonsin ykkönen Perfectamundo (2015) rakentui kutkuttavasti peruskaurasta ja karibialaisista aineksista, mutta kuorrutettiin makuuni liian muoviseksi syntikoineen ja autotunetuksineen. Aivan mahtavien kastiin arvottamani kakkonen The Big Bad Blues (2018) oli miltei vapaa epäilyttävyyksistä.
Kun 50-vuotisen tuotannon taso on vanhoina kouluarvosanoina vaihdellut täydestä kympistä viispuoloseen, ei tosiaankaan voinut etukäteen arvata mitä tällä kertaa saataisiin.
Keväinen ennakkomaistiainen West coast junkie oli huojentavaa kuultavaa. Oltiin selkeästi lähempänä vuoden -18 kuin -15 henkeä. Jospa sieltä tulisi ihan kelpoa keitosta.
Hardware (2021) ilmestyi kesäkuun neljäntenä.
Sen pelkistetty ulkoasu viehättää isosti. Pidän myös siitä, ettei kansiin ole tupattu pitkiä kiitoslitanioita ynnä muuta harrastajalle vähemmän merkittävää nippeliä, jotka CD-aikana turhan usein tarjoillaan liian pienellä printillä epäonnistuneessa värimaailmassa.
Mutta. Olisi toki ollut kiva tietää ketä siellä Billyn kanssa soittaa. Aihetodisteiden perusteella voi päätellä Matt Sorumin (mm. Guns N' Roses, The Cult) rumpaloivan ja Mike Fiorentinon (?) bassottelevan. Pahvissa herroja kreditoidaan vain biisien kirjoituksesta ja tuotannosta. Perustrion lisäksi mukana on muutakin sälää.
Musiikki asemoituu edeltäjiensä välimaastoon. Runttaava blues rock hallitsee. Toisinaan mennään hard rockin puolelle. Tekisi mieleni väittää, että paikka paikoin kuulostaa aavistuksen alternative rockilta. Hidasteluja löytyy pari.
Vaikka kiekolla on jokunen mielestäni hyvinkin köykäinen numero (etenkin Spanish fly), voi kaiken kaikkiaan huokaista helpotuksesta. Ei Hardwarea tarvi hyllyn uumeniin haudata. Kokonaisuus pysyy hyvän puolella, seiskan ja kasin nurkilla.
Muikeimmasta päästä lätkää on nimellään itsestään olennaisen kertova Shuffle, step & slide. Sehän on suorastaan loistavaa rytkettä ja liu'utusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti