Totesin tuplan pariin otteeseen kuunneltuani sen sikäli yllättäväksi liveksi, että se ei keskity viimeisimmän studiokiekon materiaaliin. Kevyttä tilasto- ja nippelitautia potevana en malttanut olla tarkistamatta aavistukseni todenperäisyyttä.
Ja niinhän siinä kävi, ettei mutu tässäkään tapauksessa osoittautunut parhaaksi perusteeksi muodostaa kuvaa tai mielipidettä. Faktat puhuvat puolestaan, 7/28 raitaa albumilta Utopia, Texas (2022).
Tietenkään neljäsosa ei ole valtaosa, mutta on uusimmalta kuitenkin eniten biisejä mukana. Muilta 4, 1, 3, 5 ja 3 plus päälle pikkulevyiltä poimitut sekä yksi laina Froikkareilta. Olisiko tämä sittenkin tyypillinen live? Välttääkseni tuskaisat ja aikaavievät tutkailut arkistoissa, jätän tämän vain tähän.
Elävänä Osulassa (2024) on basisti Teemu Sinkon leikkelemä ja liimaama kooste Huojuvan Ladon Valtimon Osulan keikoista 2021-23. Ajanjaksoon mahtuu siis pätkä ajalta ennen tuota nykypäivästä nähden uusinta studiotyötä. Ykkös-CD:llä laulaja Suonna Kononen käyttää sähkökitaraa, kakkosella akustista.
Keijo Korhonen rummuin ja Ilkka Vartiainen pedal steelillä täydentävät kvartetin. Ei mitään erikoisempaa, ellei laske sellaiseksi muutamaa Konosen huuliharpun pöräystä tai Vartiaisen ajoittaista siirtymistä banjon varteen. Ei vierailijoita, paitsi Olli Nurmen puheosuus Ava-hotellissa.
Sinkko ja Korhonen saavat taustojen lisäksi laulaa yhden kappaleen verran liidiä kumpikin.
Noilla aineksilla syntyi sellaista, mihin olen Ladon kohdalla tottunut. Musiikkia, josta ei meikäläisen maulla varustettu voi olla tykkäämättä, mutta joka ei nouse mielessäni viimeisen päälle huipuksi.
Käyttäisin sanaa pikkunätti, vaan kun se on liian helposti tulkittavissa vähätteleväksi tai alentavaksi, valitsen toisen adjektiivin. Huojuva Lato tekee mukavaa musiikkia.
Tuplan jako kahteen mainitulla perusteella on hyvä ratkaisu. Noista voi valita mielialaan sopivamman levyn, koska kaksi tuntia putkeen on jo aika kova pala.
Osulassa sähkökitaraosasto toimii minusta paremmin. Valintani tulevaisuudessa tulee siis todennäköisesti useammin olemaan CD1. Muuan ajatus juolahtaa päähän, mutta käytän hieman tarmoa siihen, etten ala tutkimaan bändin studiotuotantoa asenteella missä on enemmän, missä vähemmän sähköä.
Tarjolle heitän aikoinaan uutena biisinä kokoelmalle Lauluja Menneiltä Kesiltä (2014) pistetyn balladin Syksyn tähtien alla. Hieno peruskuvio kitaralla, kaunis laulumelodia, toimivia sooloja kaikin käytetyin kielisoittimin (g, b, ps) ja vielä lyhyt reggae-rytminen pätkä keskellä.
Edellä esittämäni yhtyeen tuotannon mielipidepohjainen luonnehdinta kaipaa erästä tarkennusta, jonka paikkansapitävyyden esimerkkikappaleeni todistaa vääjäämättä oikeaksi. Nimittäin sitä, jotta kaiken "vain" mukavan musan sekaan on piilotettu yksittäisiä helmiä, jopa timantteja.
Elävänä Osulassa on Ladon toinen livealbumi. Myös Valtimon Seiska (2018) äänitettiin Valtimossa, joka tosin on nyt jo viidettä vuotta osa Nurmesta.
Kansivihkosessa Kononen kertoilee tuosta ja siitä miten hankala on päästä edemmäs keikkailemaan. Näin se vaan nyky-Suomessa menee. Jos teet marginaalista juurimusiikkia, ei kannata odottaa laajaa kysyntää läpi maan.
Saman olen yleisöläisenä pannut ikäväkseni merkille Oulussa. Harvassa ovat tapaukset, kun kauempaa kuin hyvin läheltä saapuisi tänne esiintymään joku blues-, soul-, rockabilly- tai country-orkesteri tahi -artisti.
Onneksi on levyt.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Kononen & Pajukallio: Metsähovin Pojat
- UUTUUSLEVYT - Marko Haavisto & Poutahaukat: Onnentalo
- UUTUUSLEVYT - Neil Young: Before And After
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti