Rotuaarilla toimi vuosituhannen vaihteen kahta puolen ravintola Oulun Panimo & Pub. Sen yläkerrassa oli lava, jolla kävi harvakseltaan bändejä esiintymässä. Paljon tuli paikassa tuolloin pyörittyä ja koettua ainakin Knucklebone Oscar, joku Törrö Tapanisen kokoonpano (Sininen Rytmiluu?) sekä pariinkin otteeseen Noppasoppa.
Mahdollisesti olen nähnyt siellä myös Bluestonen, vaikkei muistikuvaa moisesta olekaan nuppiini jäänyt. Rumpali Jari Korpimäen mukaan he nimittäin vierailivat useammin kuin kertaalleen Panimolla soittotarkoituksessa.
Varmasti olen nähnyt vuonna 2004 perustetun Blue Stonen, siis miltei saman nimen omaavan, mutta eri yhtyeen. Tämä tapahtui tammikuussa 2023 Ylläs Jazz Blues -tapahtumassa.
Bluestonen synty ajoittuu 90-luvun alkuun, jolloin nippu Oulussa vakituisesti ja opiskelun tai muun syyn vuoksi asuneita bluesin ystäviä pisti ryhmän kasaan. He ennättivät julkaista kaksi äänitettä ennen porukan leviämistä ympäri Suomea.
Käsittelyssä on nyt niistä ensimmäinen, välimallin pikkulevyjen juttusarjaan EP-mittaisena sopiva Tones In Blue (1998).
Kaikesta etukanteen printatusta voi helposti päätellä, että erikseen kirjoitettuna orkesterin nimi kuuluisi Blues Tone.
Kiekolla kuullaan tulkintoja vanhoista blues-kappaleista ja tehdään se onneksi tunnetuimpia standardeja välttäen. Kaikkien alkuperäisesittäjät ovat syntyjään joko Texasin tai Arkansasin poikia, jos kohta elämä kuljetti heitä muualle, ketä minnekin.
Meininki on irtonaista ja rentoa. Se on jotenkin irtonaisempaa ja rennompaa, ja näin ollen minun makuuni toimivampaa kuin yhtyeen myöhemmällä täyspitkällä It Takes Time... (2006). Albumiin tultaessa Bluestonen tyyli oli hioutunut ehkä selvemmin Chicago suuntaan, mikä osaltaan selittäisi mieltymystäni.
Ei sillä, kyllä täällä Chicagokin maistuu. Ja kyllä Tones In Bluekin aika pitkälle edustaa pohjoisen tuulisen kaupungin tyyliä. Minusta se kuitenkin vivahtaa hieman eteläisemmillekin osavaltioille.
I stepped in quicksand on alkujaan Charles Brownia, joka Texasissa syntyneenä muutti T-Bone Walkerin tapaan länsirannikolle. Pianistin biisi ja piano on mukana myös tulkinnassa. EP:n äänimaailma korostaa Petri Kotron kosketintyöskentelyn sijaan Matti Loppelan kitaraa ja ihan hyvä niin. Hitaahkoa tunnelmointia.
Freddie Kingin I'm on my way to Atlanta rullaa ripeämpään tahtiin. Timo Koivula bassoineen ja Korpimäki kapuloineen tekevät selvää jälkeä taustalla. Solisti Pekka Pulkkinen seisoo aika monen muun kotimaisen laulajan kanssa rivissä, johon pääsevät massasta persoonallisuudellaan erottuvat tekijät. Suosikkini lätyllä.
Blues at sunrise ei ole Albert Kingiä, vaan Ivory Joe Hunterin samanniminen biisi. Hidastempoista vääntöä tämäkin.
Pulkkisen huuliharppu avaa seuraavan slovarin, George Harmonica Smithin Telephone bluesin. Harppu raikaa myös sooloinstrumenttina. Tämä on näitä genren ytimeen tekstiltään luettavia lauluja, jossa mies surkuttelee kohtaloaan petollisen naisen "uhrina". Toimii.
Take a little walk with men levytti ensimmäisenä Robert Lockwood Jr. Tämä syntyi Arkansasissa ja musisoi uransa aikana eri puolilla etelää sekä sittemmin Chicagossa, St.Louisissa ja lopulta Clevelandissa. Levyn toinen nopeampi raita.
Vaikka viisikon kotipesä sijaitsikin Oulussa, käytiin äänitykset tekemässä Turussa. Resepti kuului: livenä studiossa ja kerralla purkkiin.
Minussa cover-koosteet ovat omiaan herättämään kiinnostusta originaalien esittäjiin. Tämäisistä olen perehtynyt pikkusipaisua enemmän vain Kingiin. Hunteria on joillain hyllyssäni majailevilla eri esittäjien kokoelmilla. Tutustuminen loppuihin on jäänyt satunnaisten kuulokuvien varaan.
Pitäisi kyllä ottaa noita muitakin tutkan alle.
Tones In Blue on kaikin puolin mainio kokonaisuus ja pelittää oivallisesti juuri 20-minuuttisena rykäisynä. Valitettavasti sitä ei enää ole saatavilla, mutta hieman muuttuneella miehityksellä taottua albumia kuulema vielä löytyy Korpimäeltä. Tätä nykyä hän muuten kapuloi niin ikään oululaisessa Forest Lake Bandissa.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Albert King: I Wanna Get Funky
- UUTUUSLEVYT - Shemekia Copeland: Done Come Too Far
- UUTUUSLEVYT - Jerron Paxton: Things Done Changed
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti