Tämä oli paras lukemani kirja pitkään aikaan.
Kerrottakoon alkuun, ettei Jake Nyman ole suosikkijuontajani radiossa. Toki hän kuuluu kärkijoukkoon, niihin muutamiin hyviä musiikkiohjelmia pitkän aikaa tehneisiin, jotka rankkaan korkealle. En kuitenkaan fanita.
Olen jo jonkin aikaa pitänyt Nymania ellei nyt aivan ylimielisenä, niin ainakin perin itsetietoisena. Miehenä, jolla on voimakkaita mielipiteitä ja luja usko omaan tekemiseensä ja siihen, että on oikeassa tai oikealla asialla. Tämä kuva sai vahvistusta hänen omakätisten muistelmiensa myötä.
Toisaalta teos paljasti Nymanista myös varsin itsekriittisen puolen. Samoin sivuilta välittyi hänen hykerryttävän kuivakka huumorintajunsa, jollainen on sivumennen sanoen voinut olla muovaamassa saamaani, ei niin positiivista kuvaa.
Jossain kohtaa Nyman kertoo, ettei harrasta sarkasmia. Älkää ampuko tulkitsijaa, jos olen väärässä, mutta minusta juuri tuossa lausunnossa sitä on yllin kyllin.
Monen vuoden jälkeen - Radiomiehen muistelmat (Gummerus, 2023) päätyi hyllyyni jo viime lumien aikaan tai heti kohta niiden mentyä. Kuukausia vuoroaan odotettuaan se pääsi vihdoin luettavaksi eräänä viikonlopun aamuna. Seuraavaan iltapäivään mennessä homma oli purkissa.
Kohdallani on merkittävää 2020-luvulla, kun kirja vie kuten ennen vanhaan, eikä jää viikkokausiksi roikkumaan. Älylait... korjaan viestintälaitteiden uhri olen tässä asiassa epäilemättä tuhansien suomalaisten tavoin. Mitään tai ketään muuta en syytä kuin itseäni.
Tavalliseen tapaani siirryin kansipaperien silmäilyn jälkeen lopun liitteisiin. Ilmeisesti henkilö- ja bändihakemisto on kasattu koneellisesti tai avustajan toimesta. En nimittäin helpolla usko, että pedanttisen oloinen kirjailija olisi laittanut sinne riviä J. Karjalaisen Mustat Lasit.
Pilkunviilaustahan moiseen takertuminen on, vaan minkäpä itselleni mahdan. Nyman muuten kertoo Onnenpäivä-ohjelmansa nimen usein muuttuneen mediassa muotoon Onnenpäivät.
Huomautin asiasta kerran eräälle toimittajalle, joka vastasi ettei hän näe suurta eroa siinä, kirjoitetaanko nimi yksikössä vai monikossa, samaa asiaahan molemmat tarkoittavat. No eivät kyllä tarkoita, minä sanoin ja lisäsin nokkavasti, että se selviää parhaiten suomi-englanti-suomi-sanakirjan avulla. Sen mukaan onnenpäivä on "lucky day" kun taas onnenpäivät kääntyy muotoon "happy days". Eikös siinä ole aika iso ero?
On. Liitän tämän lainauksen aihetodisteeksi hakemistotapaukseen. Se on J. Karjalainen Ja Mustat Lasit.
Muistelu etenee aikajärjestyksessä, mitä aina pidän oikeana ratkaisuna. Lapsuudesta lähdetään, ja sehän osoittautuu olleen kova. Suhde vanhempiin ei ollut Pieni talo preerialla -tyylistä. Jatkossa tämä johti mielenterveysongelmiin, joilla Nyman ei retostele, vaan tuo ne esiin tolkullisesti. Piste siitäkin.
Taustat on hyvä tietää, mutta omakohtaisesti kiinnostavin osuus sijoittuu 1970- ja 80-lukujen taitteeseen, jolloin syntyi maailmaani syvästi vaikuttanut Rockradio.
Tiistaiaamujen herättäjä ja silloin ennen kouluun pyöräilyä päiväjärjestykseen kuulunut Rokkivekkari oli ollut olemassa jo aiemmin, samoin Kovan päivän ilta ja muutamat muut.
Vaan Rockradio se oli jotain. Kolmena päivänä viikossa parituntinen asiaa. Show'n alkuperäisporukan muodostivat Nyman, Heimo "Holle" Holopainen ja Hector. Jos joku olisi kysynyt minulta tätä ennen ko. kohdan lukemista, olisin vastannut Nyman, Holle, Jukka Haarma ja Tero Liete, jonka nimeän suosikkijuontajakseni, mikäli on pakko joku mainita.
Ei voi kaikkea muistaa. Enkä muistanut myöskään kuunnelmasarjaa Olipa kerran Beatles, jossa pääosia vetivät Holle, P-P Petelius, Jussi Niemi ja Kari Peitsamo! Jos yhden asian saisi radiohistoriaan liittyen toivoa, niin tuon julkaisemisen fyysisessä formaatissa.
Rockradion alkutaipaleelle osuu John Lennonin kuolema. Nyman harmittelee oikeutetusti uutisen osakseen saamaa nuivaa suhtautumista ja moittii mm. Erkki Toivasta asian tiimoilta. Oikeutetusti.
Toisaalta toisaalla hän osoittaa oman ylenkatsovuutensa vaikkapa Suosikki-lehteä kohtaan. Lehteä, joka oli tällä iällä ymmärtämästäni pölhökepeydestään huolimatta Rockradion kanssa rinnakkainen suuren merkityksen saanut alkuvaiheen juttu mitä musaharrastukseeni tulee.
Onneksi - ja tätä pidän lopulta tärkeimpänä - Nyman työtään kuvaillessaan näkee ja tunnustaa yllä kerrottujen asioiden ristiriidan.
Kannattaa myös ryhtyä musiikin sekakäyttäjäksi eli suhtautua uteliaasti ja ennakkoluulottomasti kaikkiin tyylilajeihin, olkoonkin että se voi välillä olla vaikeaa, joskus jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa. Minulle ainakin, sillä en ole lainkaan niin avarakatseinen kuin haluaisin olla.
Arvostan. Kuten myös seuraavaa oma-arviota.
Meissä ihmisissä on monenlaisia puolia. Minäkin olen yhtä aikaa sekä helppo että vaikea luonne. Minusta on helppo pitää ja vaikea olla pitämättä. No, leikki sikseen, kyllä minäkin osaan olla ilkeä ja veemäinen - tai olen ainakin osannut.
Vastaavia tunnustuksia on viljelty pitkin matkaa enemmänkin. Mikäs sen hienompaa kuin omien heikkouksiensa myöntäminen. Juuri tämä ihmisyyteen liittyvä aspekti tekee kirjan kiistattomien historia-arvojen lisäksi siitä niin hienon. Jos tämä olisi blogin levyjuttu, se päättyisi sanoihin aivan mahtava.
Mitä vielä? Radiomafiaa lukuisine laadukkaine ohjelmineen (sekä Jaken että muiden), levymyyntilistojen epätieteellisyyden ja jopa subjektiivisuuden valotusta, YleQ-kanavaa, josta en tiennyt yhtään mitään, koska en sen elinvuosina 2003-06 radiota juuri kuunnellut eikä se toisaalta Oulussa kuulunutkaan.
Monenlaista mielenkiintoista asiaa mahtuu reiluun 300 sivuun. Nostan vielä niin ikään itselleni uutena tulleen tiedon Timo Kanervan mittavasta roolista radio-ohjelmien tekemisessä pitkältä ajalta. Olin mieltänyt hänet vain Soundi-pomona.
Anekdoottina tulkoon mainituksi yhden Kersantti Pippuri -jakson ennenaikainen keskeytys vuonna 2007. Ylimääräinen uutislähetys. Mitä ihmettä on tapahtunut? Täytyy olla jotain vakavaa.
Eero Heinäluoma ei lähde kamppailemaan SDP:n puheenjohtajuudesta.
Luit ihan oikein. Tuolla perusteella jäi osa nauhoitetusta musiikkiohjelmasta kuulematta 17 vuotta sitten. Jotta osattiin sitä jo ennen nykytelevision ylivoimaisesti parhaan ja valtavan suositun keskusteluohjelman, Arto Nybergin yllätyslakkauttamistakin pistää asioita tärkeysjärjestykseen.
Minulla ei ollut Rocktieto 1:n ja 2:n lisäksi aiempia luettuja Nymanilta. Sarjan kolmas osa ilmestyi joitain vuosia noitten jälkeen, mikä selittää sen puuttumisen pikkupitäjän kirjastosta silloin, kun noita lainailin. Muistelmien perusteella voin todeta radiotoimittajan osaavan myös kirjoittaa. Hämmästyttävää kyllä, en lukiessani kuullut Jaken ääntä päässäni kuin ajoittain.
Tulkoon vielä julki, että viimeisen luvun kertomus jo toisen (!) lapsen kuolemasta pisti hieman itkettämään. Tapaus tuskin oli vaikuttamatta siihen millainen työn alla olleesta teoksesta tuli.
Kuten jutun avasin, parasta lukemista aikoihin. Maksimimäärä tähtiä.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- KIRJAT - Jussi Niemi: Kootut naamakirjat Vol.1 remix
- KIRJAT - Juice puhuu - Kootut muistelmat Vol.II
- YLEISTÄ - Roll FM, syys-lokakuu 2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti