Juhannuksen nysäjutun tarkoituksena on suorittaa "ylennys". Ansaitsemansa tunnustuksen saa Maustetytöt ja Kaikki Tiet Vievät Peltolaan (2019).
Vuolaammin sanankääntein tätä tuli pyöriteltyä jo lähemmäs 15 kuukautta sitten osana 2000-luvun kotimaisia käsitellyttä minisarjaa. Levy oli tuolloin itselleni niin tuore tuttavuus, etten tohtinut sitä nostaa aivan mahtavien joukkoon.
Nyt se on oudon viehätyksensä todistanut ja jaksaa yhä vaan ravistella. Yhtenä toimivuuden takeena toiminee hienoin sanakääntein esitetty vastapaino nykyajan toisinaan imelyyteen saakka viedylle valepositiivisuudelle.
Ei myönteisyydessä sinällään mitään pahaa ole, mutta liika on liikaa. Jostain kumman syystä Anna ja Kaisa Karjalaisen parin vuoden takaiset yltiöpessimistisiä näkymiä maalaavat laulut eivät astu rajan yli vastakkaiselta puolelta. Niukat ja pirteästi amatöörimäiset instrumentaatiot korostavat vaikutelmaa.
Kappaleeseen Talvi Talvikin kanssa liittyy hupaisa väärinkuulema.
se oli yksi talvi Talvikin kanssa
me heitettiin vain sikaa tuvalla
Mietin alkuun, ettei vaalalaisoululaisessa artikuloinnissa voi lyhentää sanaa "tikkaa" noin puolitoista koota sisältäväksi. Tekstiä lukiessani hoksasin, että tikan sijaan heitettiinkin sikaa, jolloin koon pidennys on mitä luontevinta.
Talvikista muuten voi bongata lisää viittauksia vanhoihin tekijöihin (joitain niistä listasin siihen edelliseen juttuun), tällä kohtaa Hector ja Dave.
lumienkelin lailla
olit hauras olento
vaan ei tuopista ollut
ottees pieni ja hento
Onkohan albumin sanoituksista vielä tehty minkään tason tutkielmaa, gradua tai vastaavaa ajatuksella hakea noita osumia muihin alan miehiin ja naisiin?
Täten siis ylennän: Kaikki Tiet Vievät Peltolaan on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- KOTIMAISTA 2000-LUVULTA #4 - Maustetytöt: Kaikki Tiet Vievät Peltolaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti