Ei muuten tule M.A. Nummisesta ensimmäisenä blues mieleen. Tarvittiin kirja muistuttamaan minulle, että sitäkin on tullut tehtyä. Teoksen alkupuolella nousee esille kaksi tuttua 60-luvun esitystä, jotka edustavat tuota Apulaissheriffille niin läheistä tyylisuuntaa.
Bluesin ohimenon syynä ovat varmaan olleet paljon keskimääräistä mojovammat tekstit. Sekä Nuoren aviomiehen on syytä muistaa että Baddingin tulkitsema Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä ovat niiltä osin siinä määrin poikkeavia, että musiikillinen puoli on jäänyt kuunteluissa suotta paitsioon.
Toinen löyhä viittaus sinisäveliin saadaan 70-luvun puolivälistä. Tuolloin M.A. tutustui yhdessä Pedro Hietasen kanssa ruotsalaiseen, bluesiakin musisoineeseen Peps Perssoniin, johon olen perehtynyt pintapuolisesti Hietasen projektien myötä. Pedro's Heavy Gentlemenin Reggae-levystä kirjoitin taannoin.
Kirjan sivuilta opin, että persoonallisäänisen laulajan äänen persoonallisuuden eräänä syynä oli vahva skoonen murteen käyttö. Valitettavasti mennyt aikamuoto on paikallaan. Persson poistui keskuudestamme kuluvan kuun aikana.
Kyseessä on kiintoisa Kaukana väijyy ystäviä - Muistelmat I (Docendo, 2020).
Käytin tarkoituksella jutun alussa reilusti tilaa yhden Nummisen tuotannon marginaalisen pienen osa-alueen puntarointiin. Tahallisella kapeakatseisuudellani yritin kukaties alleviivata miehen elämäntyön laajuutta ja kirjavuutta?
Paljon oli tiedossa entuudestaan, mutta kyllä muistelmat myös valottivat itselleni uusia puolia Mauri Anterosta. Näin, vaikka ensimmäinen osa kattaa vain ajan vuoteen 1989 saakka.
Lastenmusiikkia, avant gardea, rockia, teknoa, jazzia, erinäisiä suomalaisen ja ulkomaisen tanssimusiikin muotoja, kirjoja, televisio- ja radio-ohjelmia, elokuvia, poliittisluonteista toimintaa, esitelmätilaisuuksia, runoutta, filosofiaa...
Vaan on jäänyt jotain tekemättäkin. Yhdessä vaiheessa Numminen kaavaili kirjoittavansa sotakirjan, toisella kertaa rock-kirjan yhdessä Esa Saarisen kanssa. Molemmat jäivät ajatuksen ja tutkimustyön asteelle. Mitenkähän mahtaa käydä taiteilijoille myönnettävien apurahojen silloin, kun tuettavaa työtä ei koskaan synny?
Muistelmat on viisaasti (lue: minua miellyttävästi) jaettu kappaleisiin vuosilukujen perusteella. Lyhyet, mukavasti uppoutumista rytmittävät alikappaleet on toki nimetty asioiden mukaan. Ajallinen painotus on turhankin vankasti 60-luvulla. Kaikkiaan noin 200 sivua noin 480:stä koskee vuosia 1965-69.
Numminen kirjoittaa hyvin yksityiskohtaisesti, ollaan siinä ja siinä mennäänkö peräti pikkutarkkuuden puolelle. Kirjoitustyyli on lennokkuutta karttavan asiallinen, mitä voi tai ei voi pitää pienenä yllätyksenä. Lisäväri ei olisi ollut pahitteeksi.
Yllä mainitut seikat korostavat tietokirjamaisuutta kepeän viihteellisyyden kustannuksella. Sitä on erittäin hankala pitää heikkoutena, vaikka luettavuus ehkä sen vuoksi aavistuksen kärsiikin.
Kirjoittaja on sen verran merkittävää ja kiinnostavaa kulttuurin eri saroilla aikaan saanut hahmo, että tällainen itse laadittu muistelmateos tuli tarpeeseen. Jatkoa seuraa tulevana syksynä. Jos kohta en aivan volttia heittänyt ykkösosan suhteen, tulen mitä suurimmalla todennäköisyydellä senkin jossain vaiheessa lukemaan.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Pedro's Heavy Gentlemen: Reggae
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti