30 tammikuuta 2021

KIMPPALEVYJÄ #2 - Ali Farka Touré With Ry Cooder: Talking Timbuktu

Huvittaisiko tutustua suomalaisin aivoin ajateltuna eksoottiseen musiikkiin, joka tulisi maasta, jonka pinta-alasta suurin osa makaa Saharan kuumalla aavikolla? Mali voisi olla hyvä ehdokas, jos moinen herättää kiinnostusta.

Poltteleeko kuunnella fulanin-, bambaran-, songhain- tai tamasheqinkielisiä lauluja? Kaikkia noita puhutaan useissa valtioissa, mutta esimerkiksi jonkun malilaisen artistin voisi ottaa tarkastelun alle, jos kieli-intoa piisaa.

Oletko koskaan janonnut päästä opiskelemaan itsellesi tutumpien instrumenttien rinnalla sellaisten soittimien kuin cümbüs, calabash, mbira, njarka tai tamboura äänimaailmaa? Verkkohakujen perusteella näitten maantieteellinen alkuperä on vaihtelevainen, mutta tiedän yhden malilaisen muusikon yhdelle albumille jokaista noista pelatun.

Vaikkei mikään ylle lätisty olisi koskaan käynyt mielessäkään, suosittelen tutustumaan Ali Farka Tourén yhdessä monelle tutumman Ry Cooderin kanssa tekemään kimppalevyyn Talking Timbuktu (1994).


Ali Ibrahim Touré syntyi Timbuktun seudulla vuonna 1939 äitinsä kymmenentenä poikana. Lempinimen Farka (aasi) hän on kertonut saaneensa siksi, että perheen lapsia oli kuollut varhaisessa iässä. Itse asiassa kaikki yhdeksän ennen häntä syntynyttä veljestä oli menehtynyt jo nuorena. Ali Farka eli aina vuoteen 2006 saakka ehtien saavuttaa 66 vuoden iän.

Länsimaisten harrastajien keskuudessa tunnetuimpiin afrikkalaismusikantteihin lukeutuva taiteilija yhdisteli perinteisiä malilaisia rytmejä bluesiin. Sen bluesin erottaminen voi tuottaa vaikeuksia anglosaksiseen tyyliin sopeutuneelle kuulijalle. Minulle nyt vähintäänkin.

Vaan en anna asian häiritä. Ehkä joku kaunis päivä, pitkän, vielä aloittamatta jääneen perehtymisen jälkeen saatan leuhkia tunnistavani Tourén biiseistä joitain hänen kotiseutunsa paikallisia tyylilajeja. Todennäköisemmin en, mikä voi loppupeleissä olla parempi tulevaisuuden kuva. Tässä vaiheessa keskityn nauttimaan itselleni erittäin vähissä määrin tutusta sävel- ja sanataiteesta.

Pidän tärkeänä, etten nyt enkä jatkossa lokeroi Ali Farkaa mihinkään etno- tai maailmanmusiikkikaukaloon. Nuo kun ovat mielestäni luokittelutermeinä mahdollisimman surkeita ja mitään kertomattomia. Ei voi olla niin, että me täällä länsimaissa tunnetaan rock, pop ja parikymmentä muuta lajia, ja kaikki muu menee mainittujen, huonojen termin alle. Kuitenkin se kaikki muu on luultavasti reilusti yli 90% koko potista.

Mitä Talking Timbuktuun tulee, se on oikein hyvä. 10 kappaleen verran vähäeleistä, rauhoittavaa, hypnoottista ja tietenkin itselleni erilaista meininkiä.

Perkussio-osasto ja ajoittaiset taustalaulut hoituvat Hamma Sankaren (calabash) ja Oumar Tourén (congat) toimesta. Kaksikko näyttää viihtyneen 70-luvulla levytysuransa alkaneen Ali Farkan taustalla ainakin 90-luvun alusta tämän kuolemaan asti.

Maestron kontolle Talking Timbuktulla lankeavat vokalismin lisäksi monenlaiset kielisoittimet. Pääasiassa hän näppäilee akustista ja sähkökitaraa, mutta hieman myös kuusikielistä banjoa ja njarkaa, joka on yksikielinen, viulun tapainen vekotin.

Kimppalevyksi tämän tekee tietenkin monen kuuluisuuden kanssa yhteistyötä tehneen Ry Cooderin läsnäolo. Paitsi että toimi tuottajana, pääsi hän myös esittelemään taitojaan erittäin laajalla skaalalla. Afrikkalaistrio nakutteli kaksi biisiä nauhalle keskenään. Muilla raidoilla Cooder on mukana työkaluinaan sähkis, slide, basso, mandoliini, sähköinen mando-kitara, akustinen lelukitara (?), cümbüs (turkkilainen banjoa muistuttava), tamboura (intialainen pitkäkaulainen), mbira (pieni peukalopiano) sekä marimba (puukielilyömäsoitin).

Huh huh! On kova jätkä, jonka omaan tuotantoon olisi pikku hiljaa syytä alkaa paneutumaan.

Kolmeen otteeseen ryhmää täydentää Jim Keltner rummuissa ja John Patitucci bassossa. Noista kolmesta kahdella joukon jatkona häärii vielä Clarence "Gatemouth" Brown, kerran kitaran, kerran alttoviulun kera.

Näytteeksi valikoitui hieno Ai Du, jolla on messissä koko seitsikko ja joka lienee lähimpänä sitä mihin olin entuudestaan tottunut. Poimikaa itse sieltä mitä kukin soittaa tai ostakaa Talking Timbuktu ja tarkistakaa kansilehdykästä.

Alta voitte vielä arvuutella mitä alussa mainittua kieltä mikin numero on.


-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:


5 kommenttia:

  1. Ethän luvannutkaan, että "Timbuktu" helppoa kuunneltavaa olisi. Meni minulla osastoon "Pannaan muhimaan". Silti blogitekstistäsi yksi huomio. (Sitä ennen lyhyt kolaaminen vähäisellä CD-hyllylläni tuottaa yhden osuman Ry Cooderista: "Bop Till You Drop".)
    Huomioni kiinnittyi omakohtaiseen osuuteen tekstissäsi. Onhan tällaisen suht valistumattoman lukijan paljon antoisampaa lähteä tutustumaan johonkin uuteen juttuun, jos kirjoittaja asemoi itsensä vieressä kulkijaksi ja yhdessä ihmettelijäksi. Uskonpa jopa, ettet tee tätä edes kovin tietoisesti. Se taitaa olla osa kirjoittajanlaatuasi. Siksi näitä bligitekstejäsi tulee milloin lyhyemmin milloin pitemmin väliajoin kaivetuksi esiin. Ja kommentoiduksikin, koska yleensä jokin ajatus herää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistasi.

      Luulen, että kaikki mitä kirjoitan on tiedostettua. Jos joku osa ei ole, en vain tiedä..

      Poista
  2. Eipä olekaan lukijalla syytä enempää koettaa kirjoittajan pään sisään päästä. Riittää, että pääsee nauttimaan siitä, mitä sieltä tulee ulos :)

    VastaaPoista