Numero 2 (Gimme some of that) back beat hytkyy Albert Collinsin malliin funkahtavasti rullaten. Panu Syrjänen tuuppaa siihen lisää sielukkuutta tenori- ja baritonisaksofonien voimin.
Numero 3 Hard luck day etenee laiskanpulskeasti chicagolaisittain kuin Muddy Waters joukkoineen olisi lavan reunalla polkemassa tahtia ja määrittelemässä suuntaviivat. Tomi Leinon sävykäs huuliharppu edistää vaikutelman syntyä.
Numero 4 Gambina wine tarjoilee kierrätettyä Elmore James -vingutusta Esa Kuloniemen miehittäessä pääosaa maittavine slideineen. Lopputulos ei kuulosta 1930-luvulta, vaan on silkkaa tätä päivää, juurensa tarkkaan tiedostavaa kylläkin.
Numero 5 Ask me about the blues tuo väistämättä mieleen Albert Kingin ja Buddy Guyn soul bluesit. Hidasta tunnelmointia tohtori Ilkka Helanderin kitarasta sekä taustaa värittävistä uruista à la Timo Pratskin.
Apulaissheriffin musiikkikokemusten pohjalta irtoaa mm. tuollaisia mielikuvia vuoden 2020 tähän mennessä kovimpien joukkoon luettavasta levystä. Soittajien tietämys kentästä, jolla operoivat on kertaluokkaa vahvempaa, joten mainittujen esimerkkien vaikutteet saattavat todellisuudessa olla jotain ihan muuta.
Hakeuduin yhtyeen tuotannon pariin Kuloniemi-vetoisesti. Pitkän linjan muusikkotoimittajan tekemisiä on tullut seurailtua jo jokusen vuosikymmenen ajan. Oli ehdottoman kiintoisaa havaita hänen 2010-luvulla olevan osallisena "oikeassa" blues-bändissä. Tässä ryhmässä päätyö on toimia basistina, ajoittaiset kitarahommat siihen päälle.
Rumpali Leevi Leppänen oli myös jollain tapaa ennestään tuttu. Omassa levystössäni hänen lyömäsoitantaansa löytyy hieman toisenlaisissa ympyröissä (Scapa Flow, Pekka Pohjola, Katriina Honkanen). Juurevampien komppien kanssa ei Leppäsellä ole Third Wardissa ongelman poikastakaan.
Mutta sitten. Laitan ajan seurannan laiskuuden piikkiin sen, että kokoonpanon keulakuva, laulaja-kitaristi Ilkka Helander oli minulle vielä vuosi sitten täysin tuntematon tapaus. Kyseessä on kuitenkin jo viime vuosituhannen puolella musiikkia tehnyt heppu. Nyt kun Third Wardin molemmat CD:t on hallussa, alkaa herran vanhemman tuotannon metsästys. Neljä kohdetta ilmaantui kiikareihin pienellä nettiselailulla.
Traffic Jam On The Back Street (2020) on Dr. Helander & Third Wardin toinen albumi. Taso oli huomattavan korkea jo ykkösellä eikä tipahda kakkosella tuumaakaan.
Kaikki kymmenen biisiä on tällä kertaa omaa tekoa. Helander kirjoitti neljä yksin, yksi on tohtorin ja ministerin yhteistyötä ja loput viisi merkitty koko trion nimiin. Kuloniemen Gambina winea lukuunottamatta Helander kynäili tekstit. Studiossa piipahtaneet kolme musikanttia tuli jo alun esimerkeissä mainittua. Leinon panosta kuullaan parilla muullakin raidalla, Syrjäsenkin yhdellä.
Traffic Jam On The Back Street lukeutuu niihin kiekkoihin, joitten kohdalla ei joudu tuskailemaan kappaleitten samankaltaisuutta. Yläotsikon blues alle mahtuu sen verran monenlaista tavaraa, että on aina sääli, kun joku genren albumi rajoittuu vain tietynlaiseen materiaaliin. Nyt ei säälitä.
Jos ei vielä mikään kello kilahtanut, voi tutustumisen alkaa vaikka rouheasta rymmyytyksestä Black hole. Minä voin tämän jutun näppäiltyäni viimein lukaista muutamat rästiin jääneet arviot levystä.
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- WANHA SUOMI-PROGE #2 - Scapa Flow: Uuteen Aikaan
- SOITTOLISTAT - Kotimaista juurevaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti