Kesällä 2019 Nurmio ilmoitti, että biisit on kirjoitettu ja uusia ei tule. Harmittavaa, mutta hyväksyttävää. Olihan noita jokunen, eivätkä ne mihinkään katoaisi.
Suomen maa ei täyttynyt yllättyneistä kohahduksista, kun alle kahden vuoden kuluttua paljastui, että päätös ei pidä. Lauluntekijän lippalakin takaisin päähänsä sovittanut mestari tuuppasi tarjolle alkukesästä pelkästään uusista kappaleista koostuvan pitkäsoiton Maailman Onnellisin Kansa (2021).
Se on monessakin mielessä aikamoinen paketti. Kansikin ensituntumalta korni kuin mikä.
Nimikappale ilmestyi etukäteen singlenä. Alkuun suorastaan hölmöltä vaikuttanut teksti palautti mieleen Eppujen vm. -88 ryyppäysrallin Baarikärpänen. Ajattelin tässä olevan samaa kuin siinä. Pöljä sanoitus, joka uppoaa kansaan kuin häkä ja jää elämään klassikoksi. Itse en tykännyt.
Se oli parisen kuukautta sitten. Nyt tykkään. Maailman onnellisin kansa - ja tämä pätee koko levyyn - on niitä, joitten kohdalla vanha sanonta sipulin kuorimisesta käy sataprosenttisesti toteen. Tarkennan. Sipulia ei tarvi kuoria, se kuoriutuu itsekseen, kun kiekkoa pyörittelee muutaman kerran ja antaa itsensä tottua Maailman Onnellisimpaan Kansaan.
Alkuun hieman kavahdin, kun porukkaa mainitaan teksteissä provosoivastikin nimillä (Meistä kauneimmat ja Nakukuvakohu). Se sipuli, se sipuli.
Albumilla on aineksia kuin maailmassa kieliä ja kansoja Baabelin tornin rakentamisen jälkeen. Mistä pätkähtikin päähän (lue: hain netistä), että tuo torni rakennettiin Raamatun mukaan vedenpaisumuksen jälkeen. Elokuvankin keinoin kerrotun tarinan mukaan ihmisistä katastrofin yli selvisi vain Nooa perheineen rakennettuaan arkin, jossa kykeni elämään yli kostean kauden.
Ruotsalainen runoilija ja säveltäjä Carl Michael Bellman, Nurmion kollega yli 200 vuoden takaa on minulle tuttu (lue: löysin tiedon netistä äsken) lastenlaulusta Ukko Nooa. Maailman Onnellisimman Kansan aloittaa keskiaikaisesta cembalosäestyksestä virtaa saava Bellman.
Alkuperäinen Gubben Noak ruotsiksi on muuten puoliksi juomalaulu. Levyllä selkein sellainen on Tapsalle kalja! Siinä päähenkilöllä tosin on jo puupalttoo yllään.
Erilaisia päihdytteitä on erilaisissa rooleissa muutamalla muullakin raidalla. Ykköskuuntelulla nasevimmin iski tähän(kin) teemaan sopiva rokkiräppi Rock 'n' roll ei delaa koskaan, joka imitoi Andy McCoyta ja AC/DC:tä ja muistuttaa epäsuorasti Run-DMC:n Aerosmith-versioinnista.
Jälkisäädös on sen verran harvemmin käytetty sanoituspalikka, että Taiteellinen testamentti tulee väistämättä rinnastetuksi Irwin Goodmanin Laulajan testamenttiin ja Veikko Lavin samannimiseen. Jätän vertailut tekemättä todeten vain, että hengenheimolaisuus Handen ja kummankin edesmenneen välillä on olemassa.
Kirjavasta materiaalista linkin takaa nautiskeltavaksi valitsen rujon, räpätyn ja omintakeisen numeron Kyllä mä maailmalle velkani maksan.
Soittajista ja taustalaulajista iskevät itselleni tutuimpina niminä silmään Tohtori Hillilä, Maria Hänninen ja Miikka Paatelainen. Sekä jälleen kerran Pekka Gröhn, jonka luulin olevan ensi kertaa Tuomaria kyydissä, vaan johan tuo oli 90-luvulla.
Monia, eksoottisiakin mössöjä, puuroja ja vellejä sisältävä Maailman Onnellisin Kansa saattaa alkusäikähdyksen vuoksi karkottaa kuluttajan teollisen, valmiiksi pakatun ja mauttoman mikroeineksen pariin. Opastan kuitenkin kärsivällisyyteen sen kanssa. Se saattaa palkita.
Vain Kesäkumi 21 on sitä luokkaa mauton, että sen olisi voinut tipauttaa pois.
Jää nähtäväksi mihin tämä tulee omalla arvoasteikollani ajan kanssa asettumaan. Nyt sanon, että vallan mielenkiintoista ja taatusti ajatuksia herättävää.
Jos olisin aloittanut kesällä itseltäni täysin ohi menneen levyn kuuntelemisen Kesäkumista, olisi diggailun kehitys joutunut minullakin kivuliaaseen alkuprosessiin, jota omalta kohdaltasi taas vaikuttavasti kuvailet. Mutta minäpä aloitin Bellmanista ja olin heti myyty. Arabi-stomp, josta taannoin vaihdettiin pari ajatusta Ismo Haaviston uutuuden yhteydessä, olikin sitten mainiosti puhallinsäestyksellä mukana myös Tuomarin kappaleessa Nakukuvakohu. Albumilla on kaikki mahdollisuudet asettua pysyväksi suosikiksi. Siis jos nyt haluaa jatkoprosessointia ennustaa. Suosikiksi niiden 70-luvun lopun ja seuraavan vuosikymmenen alun levyjen rinnalle, joita tuli kuunneltua silloin kun oli itse suht nuori eikä Dumarikaan ollut vielä iällä pilattu.
VastaaPoistaEn ehkä käyttäisi luonnehdintaa stomp Nakukuvakohun tapauksessa. Kävisikö basaari-iskelmä?
PoistaTermien epätarkasta käytöstä seison useinkin korjattuna ja siitä minua tulee ojentaa. Jos joku tekee sen lempeästi kuten sinä, on se kasvatusoptimismia, jota pidän tehokkaampana kuin ankaraa nuhdetta.
PoistaTähän hymyilyhtmiö.
PoistaHymyilyhtmiö? Nyt on varmasti jotakin 'pohojalaasta', jota valtakunnan syrjäisellä etelärannikolla kasvanut ei alkuunkaan käsitä ;)
VastaaPoistaHymiö, tarkoitin. :)
Poista:)
PoistaBroidini huomautti nimikappaleen yhdestä jujusta tai vitsistä, että vaikka siinä lauletaan "onnellisesta kansasta", se kulkee mollissa...
VastaaPoistaNiinpä. Ei nyt sentään täysin palkein iloita.
Poista