Jos on syntynyt Suomeen jotakuinkin ennen vuotta 1985 ja vähänkään televisiolle 20 vuotta sitten altistunut, ei todennäköisesti ole välttynyt kuulemasta Raid-jatkosarjan tunnaria. Pekka Marjasen sävellys, ohjaaja Tapio Piiraisen sanoitus ja naispääosan vetäneen Mari Rantasilan esittämä Vain rakkaus oli jonkinmoinen hitti aikanaan.
Eikä ihme. Suositun TV-sarjan kylkiäisenä tuotettu ensiluokkainen laulu ensiluokkaisesti laulettuna oli luotu iskostumaan yleisön mieliin. En taida olla ainut, joka sen kuullessaan näkee mielessään paitsi Rantasilan, niin myös Kai Lehtisen hieman rähjäisen roolihahmon.
Ilkka Vainio levy-yhtiön tuotantopäällikkönä haistoi menestyksen ja tilasi albumillisen. Seurauksena syntyi valmiiksi tutun kappaleen mukaan nimetty Vain Rakkaus (2000).
Mari oli aiemmin esittänyt Carolan (Standertskjöld) lauluja Markku Kanervan kera. Ohjelmistosta valittiin Penkki, puu ja puistotie, Hunajainen, monien muiden ohella mm. Harri Marstion levyttämä Rakkauden jälkeen sekä Rakastan, saavuthan. Kaikki olivat ulkomaista alkuperää kääntäjinään sellaiset tuotteliaat tekijät kuin Pertsa Reponen, Jussi Raittinen, Kari Tuomisaari ja Juha Vainio.
Seija Simolan Suomessa tunnetuksi tekemä Sulle silmäni annan oli viides vanha käännösiskelmä viidennen sanataiturin, Saukin tekstillä.
Tällä tavoin oli saatu kasaan puolet palikoista. Kanerva otti rakentaakseen loput ja sai Jan Noposelta apuja kappaleeseen Tulit takaisin. Rantasila kirjoitti sanat näihin, varta vasten albumia varten tehtyihin sävelmiin. Eikä ollut eilisen teeren tyttäriä siinä puuhassa. LP Kaipuun Kääntöpiiri (1993) oli jo sisältänyt pelkästään hänen lyriikoitaan ja pitkälti myös sävellyksiään.
Paketin loppuun pantiin pisteeksi tuttu Raid-biisi.
Vaihtelevasta syntyhistoriasta huolimatta Vain Rakkaus on harvinaisen ehjä ja yhtenäinen kokonaisuus. Se on sitä jopa siihen mittaan asti, etten olisi pienestä vaihtelusta lainkaan pahastunut. Yksi muista poikkeava lisänumero, vaikkapa reipas jenkka tai ska (!) jonnekin hieman puolen välin jälkeen piristäisi kummasti. No ehkä se olisi ollut liian radikaalia.
Erinomainen tuotos tämä on tällaisenaankin. Kanervan sovitukset eivät yritäkään tehdä mitään ihmeitä. Ne soivat asiansa osaavien muusikoiden hyppysissä aistikkaina ja ilmavina. Aitojen instrumenttien lisäksi kapellimestarin piikkiin on merkitty myös ohjelmointi, minkä lopputulos ei missään kohtaa hypi korville häiritsevänä.
Jälkiviisaana sanoisin, että kunnianhimoisempi lähestyminen taustojen koostamisessa olisi saattanut kostautua. Nyt oikeuksiinsa pääsee se minkä pitääkin, eli Mari Rantasilan ääni. Tämä jos mikä on laululevy.
Otin kantaa asiaan jo tämänvuotisen 2020-jutun yhteydessä, joten en mene paljon pitemmälle aiheen kanssa. Totean vain lisäksi, että mielestäni Rantasilan keskityttyä näyttelijän ja ohjaajan hommiin olemme jossain määrin jääneet paitsi hienosti tulkituista musiikkiteoksista. Onneksi hän on aika ajoin niihinkin ryhtynyt.
Tekstiosastolla teemana on se mitä otsikkokin lupaa. R-sana löytyy kappalenimistä neljässä tapauksessa yhdestätoista. Ihmissuhteista kerrotaan muillakin raidoilla, eri kanteilta katsottuna. Esimerkiksi Marin oma Kaikki hyvin pohtii tilannetta, kun haluaisi, muttei voi.
on kaikki hyvin tiedän sen
vaan silti sinuun pakenen
en ilman viestejäsi
enää voi nukahtaa
on kaikki hyvin tiedän sen
vaan miksi jotain epäilen
on mulla mies ja lapset
mutta sinun kanssas
jaan mä sydämen
Lattaripoljentoinen Tahdon rakastaa saakoon kunnian toimia näytteenä. Tässä, kuten parissa muussakin tapauksessa taustalaulusta vastaa Sami Saari. Rumpupallilla istuu Anssi Nykänen, pianojakkaralla Markku Tabell. Muun hoitelee Kanerva.
Sen verran taisivat CD ja kasetti myydä, että Rantasilan kaksi seuraavaa pitkäsoittoa julkaistiin peräti kolmen vuoden sisään. Hänen normitahtiinsa verrattuna tämä oli suorastaan tiuhaa tekemistä.
Jo vain, Vain Rakkaus on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- UUTUUSLEVYT - Mari Rantasila: 2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti