LEVYT - Muddy Waters: Live (At Mister Kelly's)

Pähkäilin jossain vaiheessa tempaisevani lyhyen minisarjan livelevyistä. Idea paljastui pian huonoksi. Niitä kun on hyllyssä niin paljon (tällä hetkellä noin 160), että tuollainen kevyt pintaraapaisu olisi jättänyt liian monia hienoja tallenteita käsittelypaitsioon.

Päätin siis kohdella niitä tasa-arvoisesti studioalbumeiden kanssa jatkuvassa LEVYT-sarjassa. Yhdestä Blues Brothersin älppäristä jo jotain jupostinkin keväällä.

Muddy Watersilta omistan näköjään 5 elävän yleisön edessä esitettyä nauhoitetta. Tarkkaan ottaen 4 ja puoli, koska Fathers And Sons (1969) oli tupla, jonka toinen pyörylä purkitettiin studiossa ja toinen lavalla, isolla areenalla.

Muddy Waters At Newport 1960 (1960) ja Muddy "Mississippi" Waters Live (1979) dokumentoivat ymmärtääkseni myös isoilla areenoilla pidettyjä konsertteja. Jälkimmäisen aikoihin Johnny Winter avusti Watersin uutta tulemista. Samalta ajalta on Watersin, Winterin ja James Cottonin nimissä julkaistu, 1977 taltioitu Breakin' It Up, Breakin' It Down (2007). Isoilla areenoilla, oletan.

Ei noista mistään isosti moitittavaa pysty kaivamaan. Sittenkin, itseäni eniten miellyttää intiimimpää tunnelmaa henkivä Live (At Mister Kelly's) (1971).

Kuten etukannen kuvasta näkyy, LP:n virallinen nimi on pelkkä "Live". Kuitenkin sitä puhutellaan yleisesti pitemmällä, rikospaikan ilmaisevalla otsakkeella. Hyvä niin. On noita Live-livejä maailmassa ihan riittävästi muutenkin.

Mister Kelly's oli yökerho Chicagossa 1953-75. Sen tarkkaa kapasiteettia en tiedä, mutta vuoden 1966 tulipalon jälkeen uudelleen rakennetussa klubissa kerrotaan olleen 180 tuolia. Voin kuvitella, että vähänkään suuremman tähden esiintyessä sisään on otettu "hieman" enemmän sakkia.

Joka tapauksessa pikku putka tuon tason kaverille.

Paikassa nauhoitettuja levyjä on ilmestynyt 50-luvulta lähtien. Muddyn ohella Ella Fitzgerald ja Sarah Vaughan lienevät näillä tuumin musiikin saralla operoineista artisteista tunnetuimmat. Stand up -komiikkaa sisältäviä äänitteitä (!) ovat siellä tallentaneet mm. Woody Allen ja Bill Cosby.

Tuon ajan USAssa, jopa pohjoisessakin kuppilat olivat joko valkoisten tai mustien asiakkaiden pääosin suosimia. Mister Kelly's oli valkoisten paikka, jollaisia Muddy oli enimmäkseen jo muutaman vuoden ajan kiertänyt. Häneltä oli 60-luvun lopulla tullut pari perinteisestä bluesista poikkeavaa albumia, joilla oli haettu crossover-menestystä valkoisen, nuoren yleisön parissa.

Yllä kerrottu saattoi vaikuttaa myös kappalevalintoihin. Toki lauteilla on saatettu vetää vanhoja Muddy Waters -standardeja laajemmaltikin, mutta LP:lle niitä ei juurikaan otettu.

Parin vuosikymmenen takaiset Country boy ja Blow wind blow ovat mukana, vaan eipä muita. Tämä ei jätä vaikuttamatta siihen, että At Mister Kelly's maistuu hyvältä. Ei se ole niin, että livelle pitää aina ottaa ne tutuimmat, usein puhki kalutut biisit.

Alkuperäisversion valintojen kohdistamisesta vähemmän soitettuihin todistaa se, että joittenkin 90-luvun painosten bonuksina kuullaan kaksi numeroa lisää vanhaa.

Toisaalta, onhan tällä vastapainoksi muutama toisten tunnetuksi tekemä jättihitti. Parin muun ohella muddysoinnin saavat osakseen T-Bone Walkerin Stormy monday blues ja John Lee Hookerin Boom, boom. Unohtumattomia tulkintoja ei noista valitettavasti syntynyt.

Pääjehun lisäksi lavalla hääräsivät seuraavat muusikot:

• Willie "Big Eyes" Smith, rummut
• Calvin Jones, basso
• James "Pee Wee" Madison, kitara
• Samuel Lawhorn, kitara
• Joe "Pinetop" Perkins, piano
  
• Paul Oscher, huuliharppu
• James Cotton salanimellä Joe "Denim", huuliharppu

Näistä Cottonilla oli varhaisinta kokemusta Watersin bändissä. Hän oli soittanut maestron kanssa jo 50-luvun puolivälissä. Sopimusteknillisistä syistä häntä ei voitu listata kansiin oikealla nimellään.

Jaa että näyte. Valitaan sellaiseksi Strange woman, joka oli ilmeisesti aivan uusi, mahdollisesti nimenomaan liveä silmällä pitäen kirjoitettu hitaahko blues.

BGO Records on ansiokkaasti saattanut markkinoille runsaasti Muddy Watersin tuotantoa 2in1-muodossa. Siis kaksi alkuperäistä LP:tä yhdellä CD:llä. Tämän kanssa laserkiekkoa jakaa samana vuonna ilmestynyt kokoelma aiemmin julkaisematonta.

Helppoahan se olisi leimata peruskauraksi, mutta minun mielestäni Live (At Mister Kelly's) on aivan mahtava levy!

-----

Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:

• LEVYT - Blues Brothers: Briefcase Full Of Blues