Ramonesin toiselle LP:lle Leave Home (1977) lipsahti lapsus, kun yksi raidoista, Carbona not glue piti sisällään potentiaalisen tavaramerkkirikkomuksen. Asia huomattiin sen verran myöhään, että albumin ensipainos ehti markkinoille se mukanaan tammikuussa.
Otettiin uusia painoksia, joilla mahdollinen oikeusjutun peruste korvattiin toisilla kappaleilla. Bändin kotimaassa vaihdokiksi päätyi Ramonesin tunnetuimpien rallien joukkoon noussut Sheena is a punk rocker.
En tiedä koska Sheenallinen Leave Home ensi kertaa ilmestyi. Joka tapauksessa ennen sen seuraajaa, jolle biisi myös pantiin uudelleen miksattuna. Seuraaja tuli ulos marraskuussa ja on tietenkin loistelias Rocket To Russia (1977).
Sheena is a punk rockerin voisi ajatella punkkarityttötrilogian päätösosaksi, kun tuollaisia kolmen satseja nykyään niin mielellään nähdään kaikkialla, sielläkin missä niitä ei edes ole. Ramonesin ykkösellä kerrotaan, että Judy is a punk ja kakkosella todetaan, jotta Suzie is a headbanger.
Enpä tosiaan kuvittele jätkien mitään trilogiaa ajatelleen. Kyse oli luultavammin vain heidän sanoitustyylistään.
Alkuaikojen teksteissä oli muitakin toistuvia ilmaisutapoja. Ykkösellä todistetaan haluista ja haluttomuuksista seuraavaa: I wanna be your boyfriend, Now I wanna sniff some glue, I don't wanna go down to the basement sekä vielä I don't wanna walk around with you. Kakkosella tuumataan pelkästään, että Now I wanna be a good boy.
Rocket To Russialla myönteistä näkökulmaa jatketaan otsikolla I wanna be well, kun taas kielteisellä päädytään lopullisen kuuloiseen julkilausumaan I don't care. Jälkimmäinen esittelee yhtyeestä uuden puolen ollessaan määriteltävissä miltei hard rockiksi, totuttujen punk pop -rallien ja satunnaisten, muita aavistuksen hidastempoisempien laulujen joukossa.
Muidenkin mieltymyksille annetaan Rocketilla arvoa. Bobby Freemanin vuoden -58 hitti Do you wanna dance? pääsi pirteän versioinnin kohteeksi.
Lätyn toisen coverin alkuperäisesittäjä oli The Trashmen, jonka niin ikään Jenkeissä hyvin menestynyt Surfin' bird vuosimallia -63 saa New Yorkin rokkareilta yhtä nasevan käsittelyn. Loppuminuutin papatus (a-mow-mow pa-pa, mow-ma-mow pa-pa) inspiroi uskoakseni Eppu Normaalia näiden sovittaessa pari vuotta myöhemmin Lainelautaileva lehmänmaha rock'n'rollia (muu-muu pa-pa, muu-muu pa-pa).
Kyllähän Eput ovat Ramoille velkaa paljon enemmänkin kuin tuon, minusta todennäköisen vaikutteen oton. Samaa voi sanoa lähestulkoon kaikista 70-luvun lopun suomalaisista punk-yhtyeistä.
Edelleen, Ramonesin vaikutus - tunnustettu, salassa tiedostettu tai tiedostamaton - on valtavaa luokkaa kaikkeen tuon ajan jälkeiseen vähänkään suoraviivaisempaan rock-musiikkiin, ulottuen ainakin edellisen vuosituhannen lopulle. Näin otaksun.
Luumäkiä voitaneen jopa pitää Ramones-tribuuttina. Tällaisia on maailmalla perustettu useita. Ja tribuuttilevyjä on julkaistu.
Niinpä. Neljä nahkatakkista, farkkuhousuista ja tennarijalkaista jantteria tekee suoraa, rivakkaa särökitarapoppia, sitä aletaan kutsua punk rockiksi ja he jäävät historiaan. Ei ollut tuotesuunnittelua laajalti mukana. Ei lähdetty juipeista tekemään muuta kuin mitä olivat. Ei stailattu.
Yksi oli bassoa soittava narkkari, toinen lukuisista fyysisistä ja psyykkisistä ongelmista kärsivä, ilman pienintäkään moitetta sanottuna erikoisen näköinen, hontelo vokalisti. Nämä kaksi, Dee Dee ja Joey kirjoittivat valtaosan Ramojen levytetystä materiaalista.
Yksi oli kivenkova, tunteettoman oloiseksi kuvattu jurottaja, joka jopa nappasi Joeyn tyttöystävän omakseen ja sittemmin vaimokseen ja rappasi kitaraa niin, että roiskui. Johnny. Haara-asento ja yksinomaan ylhäältä alaspäin lyödyt kielet, ei juuri sooloja.
Ja sitten oli kirjoitetun perusteella muita "järkevämpi" rumpali, joka Rocketin jälkeen jätti hommat, kun ei enää jaksanut kiertää keikkapaikkoja "hullujen" kanssa, mutta joka toimi muutaman LP:n tuottajana eroamisensa jälkeenkin. Tommy. J.Karjalainen teki tästä laulun 2010-luvulla.
Jutun albumilla on 14 raitaa ja kokonaispituutta reilut 32 minuuttia. Biisin mitan keskiarvoksi saadaan suurin piirtein 2:20. Tässä tarjolle vielä alle kahden minuutin jäävä avausnumero Cretin hop, jonka lasken orkesterin parhaimpiin saavutuksiin kautta aikain.
one - two - three - four
cretins wanna hop some more
four - five - six - seven
all good cretins go to heaven
Ne - ko - ka - y, Rocket To Russia on aivan mahtava levy!
-----
Aiheeseen liittyvää Apulaissheriffin blogissa:
- LEVYT - Ne Luumäet: Laki Ja Järjestys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti