Ilmestymisvuotensa kotimaisten rokkidebyyttien aateliin yhdessä Kolmannen Naisen ja Melrosen vastaavien kanssa lasken Freud Marx Engels & Jungin esikoisen Rintaan Pistää Sukat Haisee Enkä Pidä Jeesuksesta (1986). Näin lasken, vaikka sen tyylillinen painopiste on tukevasti kantrissa.
Jos albumin tyyli pitäisi siitä täysin tietämättömälle määritellä lyhyesti mutta tyhjentävästi, voisin yrittää suoriutua tehtävästä väittämällä sitä suomirokin ryydittämäksi rillumakantriksi.
Minusta sanoittajakaksikon Pekka Myllykoski (8 tekstiä) ja Mikko Saarela (3) voi huoletta laskea rillumareiperinteen jatkajiksi. Näin siitä huolimatta, että heidän lyriikkansa oli aina huomattavasti vahvemmin älyllisesti viritettyä kuin Repen ja kumppanien sorvista vuosikymmeniä aiemmin tupsahtaneet. He myös harjoittivat kantaaottavuutta sopivissa määrin.
Riimien ja ylipäätään sanojen käyttö oli molemmilla taitavaa ja nokkelaa. Lisäksi ainakin Saarelalla oli tapana jo Eppu Normaalin aikoihin toisinaan kääntää asiat vastoin päin ja näin terävöittää viestiä. Tietenkään lähestymistavalla ei voinut aina välttää väärinymmärretyksi tulemista.
Oma sanasuosikkini on jo 80-luvulta asti ollut Saarelan rotusortajan suuhun pistämä Buuri Johannesburgista.
Juominen ei harrastuksena ollut pelimanneille vieras. Etenkin solisti Myllykoski kunnostautui tällä saralla. Aiheesta syntyi luonnollisesti runsaasti lauluja iloksemme. Vanha kaljapummi olkoon esimerkkinä.
mutta onnea ja rahaa on harvoin
ja vähiin ne jää
jos aiot asunnon säästää tai oot
vanha kaljapummi niin kuin mää
Esille tulleitten neljän jatkoksi voi heittää vielä kiekon mitä luultavimmin tunnetuimman kappaleen Särkynytsydämiset (viekää minut baariin). Näin kasassa on 5/12 Freukkarien ensimmäistä pitkää. 5/12, joka kuuluu suomalaisen kevyen musiikin hyvin (?) tunnettuun historiaan. Ei pöllömpi saavutus yhtyeen ensimmäiseltä levyltä.
Tällä kohtaa voi jäädä pohtimaan kuinka hyvin yhtye lopulta tunnetaan niin sanottujen piirien ulkopuolella.
Bändin kokoonpano oli tässä vaiheessa:
- Pekka Myllykoski, laulu + huuliharppu
- Arto Pajukallio, kitara + 12-kielinen akustinen + laulu
- Mikko Saarela, basso + laulu
- Markku "Obo" Austi, akustinen kitara + laulu
- Ari Väänänen, kitara
- Heikki "Kossu" Hynynen, rummut + laulu
Kuten tarkkasilmäisimmät laskivat yhteen, eivät Pekka ja Mikko tehneet aivan kaikkia kakstoistikon tekstejä. Se viimeinen tuli Austilta ja on hulppea Iloinen poika ja iloinen tyttö, joka on helppo kuitata hölmöksi humöörirepäisyksi. Onhan se sitäkin, mutta mielestäni kerta toisensa jälkeen mitä erinomaisinta kuultavaa mölykuoroineen päivineen.
Olli Haavisto soittaa stilikat, dobrot ja haitarit, Ahti Marja-aho viulut.
Outo painos
Yllä näkyvä biisilistaus on CD:n takakannesta. Ensin 12 kappaletta, jotka muodostavat vuoden 1986 alkuperäisen LP:n ja kasetin. Lopussa vielä kaksi lisää, Naurusavuke ja Kylmä sää. 2009 ilmestynyt painos on Discogsin mukaan juuri tuollainen.
Sen sijaan ensimmäinen laserlätkäversio vuodelta 1989 on saman lähteen mukaan hieman erilainen. Sillä bonukset sijoittuvat puoleen väliin levyä (erikoinen ratkaisu muuten), ja ovatkin Asseri ja Mihin sotkuun jouduinkaan.
Selvä. Minulla siis on CD mallia 2009, kuten ympyriäisen printistäkin voi todeta.
Niin ikään kuoret ovat kauttaaltaan -09 vuosikertaa. Sisältä ja päältä. Discogsiin ei kukaan ole liittänyt tästä etukannen kuvaa enempää, mutta kun vertaan omaani sieltä löytyviin -89 version kuviin, ei mikään täsmää.
Kaikki siis viittaa edelleenkin siihen, että ostin aikoinani käytettyjen markkinoilta uudemman painoksen, jonka lopussa pitäisi soida mainitut pari täkyä. Huomatkaa julkaisuajankohta myös kotelon takapuolen viivakoodin päällä.
Vaan ei kun ei. Kuunneltava osuus on muun todistusaineiston vastaisesti täsmälleen sitä mitä Discogs kertoo kuuluvan vuoden 1989 CD-versioon. Kaksi lisänumeroa paikoilla 7 ja 8.
Nythän on niin, että FMEJ-kokoelmani pitää varsin puutteellisenakin sisällään kaikki neljä bonusta. Kolme niistä eri esittäjien levyllä Paljaat Uneksijat (1987) ja singlejulkaisu Kylmä sää tuplakokoelmalla Helmet, Hitit & Hutit (1998), jolla avasin Freukkaritarjonnan hyllyssäni joskus 2000-luvun alussa. Ja onhan tuo jälkimmäinen myös kakkosälppärin Siunattu Hulluus (1987) CD-bonarina.
Noilta osin ei siis ongelmaa. Enemmänkin tämä askarruttaa akateemisessa mielessä. Tahtoisin tietää mistä on kysymys.
Onko koko vuoden 2009 painos virheellinen? Onko olemassa pienempi vikapainos, jota Discogs ei tunne? Ettei peräti vaan kyseessä olisi piraatti, jonka tuotannossa olisi päässyt tapahtumaan kämmi?
Jos siis satut omistamaan saman kuin Apulaissheriffi, otan riemulla vastaan kaiken tiedon, vaikkapa tuonne kommenttikenttään lisättynä. Kiitos.
Itse levyhän on joka tapauksessa vallan mainio.
Aivan mahtava!
